Arvostelussa Wolfenstein (PC)

Laitteistovaatimukset: Windows XP/2000, 3,4 GHz Intel Pentium 4 tai AMD Athlon, 1 Gt muistia, 8 Gt kiintolevytilaa, 256 Mt näytönohjain Testattu: Intel Core2 Quad 6600 @ 2,7 GHz, 4 Gt 800Mhz muistia, GeForce 8800GTX 768 Mt, Windows Vista SP2 Yksinpeli Amerikkalaisen agentti William "B.J" Blazkowicz:in elämä on tylsää, rivinatsien loputon teloittaminen käy pitkäveteiseksi kenelle tahansa. Onneksi miehen arkeen tulee muutos kun B.J löytää amuletin, jonka avulla hän voi siirtyä henkimaailmaan ja takaisin, tämä avaa jenkille ovet isojen poikien leikkeihin, joissa natseilla on käytössään velhoja, hirviöitä, iso rintaisia blondeja sun muuta mukavaa.

Wolfenstein ei tietenkään ole agentti Blazkowicz:in ensimmäinen natsienlahtausmissio, vaan mies on nähty ensimmäisen kerran jo vuonna 1992 Wolfenstein 3D -pelissä, sekä yhdeksän vuotta myöhemmin Return to Castle Wolfenstein -jatko-osassa. Vaikka uusimman Wolfin perusidea on pysynyt samana, pelin rakenne eroaa edeltäjistään selvästi. Wolfenstein sijoittuu kuvitteelliseen Isenstadt:in kaupunkiin, jossa B.J voi käyskennellä vapaasti oman mielensä mukaan. Vapaus on kuitenkin melko rajoitettua, sillä kaupungin kadut ovat kapeita ja kirkon aukiollakin käydään ikuista laukausten vaihtoa natsien ja vastarintaliikkeen välillä, eikä itse kaupungin alueella suoriteta kuin muutama pienempi tehtävä, isompi sotiminen jätetään Isenstadtin ulkopuoliseen maastoon. Normaalin tehtävä tehävän perään -tyylin sijaan B.J siis käy tehtävien välillä kaupungissa täydentämässä ammusvarastojaan ja juttelemassa juonihahmoille, jotka lähettävät agentin jälleen kohti uusia seikkailuja.

Aseet - Pienet, suuret ja pääsi kokoiset Isenstadtin kaduilta löytyy natsien lisäksi mm. musta pörssi, josta aseisiin saa ostettua lisää potkua kiikaritähtäimien, rumpulippaiden, pistimien yms. muodossa. Aseita pelistä löytyy yhteensä kahdeksan erilaista, perinteisten MP43:n ja Kar98:n lisäksi B.J löytää matkan varrelta mm. singon, liekinheittimen, sähköiskuja jakavan Tesla Gun:in ja natsien lihat luiden ympäriltä kaluavan Leichenfaust 44 -tykin. Aseissa on mukavasti munaa, pulttilukkokiväärillä saksalaiset kaatuvat jo varvasosumasta ja Leichenfaust 44:n ampuma energiapallo kaataa natsi rykelmän kuin keilat keilaradalla. Myös aseiden äänet kuulostavat maukkaalta ja äänet tapissa naapurit tulevat varmasti kolkuttelemaan ovelle.

Olsenin kaksoset ovat liittyneet natsien riveihin

Jäin kuitenkin kaipaamaan liittoutuneiden asevarastoa, voisi kuvitella että jenkkiagentin matkalaukusta löytyisi edes Thompson tai että vastarintaliike olisi saanut avustusta liittoutuneilta aseiden muodossa. Vaan ei, natsirynkkyihin on tyytyminen.

Pelin parhaat aseet ovat kuitenkin B.J:n Veil-kyvyt. Blazkowicz pystyy kurkkaamaan henkimaailmaan, jolloin hänelle paljastuvat tosi maailman salaovet ja vihollisten heikkoudet. Sen lisäksi hän omaa kolme Veil-voimaa, joilla mies voi hidastaa aikaa, muuttua vahingoittumattomaksi sekä lisätä omaa tuhokykyään, jolloin hän kykenee myös ampumaan esteiden läpi. Veil-kyvyt ovat tehokkaita, ehkä liiankin tehokkaita. Kykyjä tulee käytettyä lähinnä erittäin tiukoissa paikoissa, joissa kuolema korjaisi ilman pientä ajan säätelyä, jottei pelaaminen menisi liian helpoksi.



Pintakiiltoa kansalle!

Kun joku Blazkowiczin vastarintaliikkeen kavereista kuskaa miehen kaupungin ulkopuolelle alkaa todellinen räiske. Natseja kaatuu kuin heinää ja sankarimme puskee eteenpäin putkimaisissa kentissä, varsinkin pelin alkupuolella putket ovat kuitenkin melko laajoja ja pelaaja pääsee itse valitsemaan mistä suunnasta vyöryttää kohteen. Tunnelman luomiseksi olisi ollut mukavaa jos B.J:n ei yksin tarvitsisi teilata koko natsiarmadaa, valitettavasti taistelutovereita ei tehtävissä usein näy ja jos näkyy niin ei pitkään. Liekkö tekijätiimille tullut kiire julkaisupäivän lähestyessä mutta pelin edetessä pidemmälle avonaiset tilat kentissä käyvät erittäin harvinaisiksi, lopun lähestyessä pelaajan on tyytyminen ahtaisiin käytäviin ja mielenkiinnottomiin maisemiin.

Wolfensteinin grafiikka jakaa varmasti pelaajien mielipiteitä. Kyseessä on välimaasto "kaikki on nähty ennenkin" ja "hyvää keskitasoa" väliltä. Wolfensteinin graafinen loisto ei yllä Crysiksen kanssa edes samalle lähtöviivalle, mutta voittaa sen kuitenkin keveydellään ja toimivuudellaan. Testikoneesta Wolfenstein repi kevyesti tarpeeksi tehoja pyörittämään peliä täysillä grafiikoilla ja hyvällä ruudunpäivityksellä. Eikä Wolf ruma ole, grafiikka läpäisee nykypäivän stantardit ja välillä maisemia jää jopa ihailemaan hurmeisen tappamisen välissä, varsinkin natsien jättimäinen zeppeliini on vaikuttava näky. Pieniä virheitä grafiikasta voi kuitenkin löytää, reunanpehmennystä olisi Raven Softwaren pojat voineet käyttää reilusti enemmän, nurkkien sahalaidat vievät aina peleistä tunnelmaa. Räjähdykset ovat myös hiukan pliisun näköisiä, parempaan olisi varmasti ollut pelimoottorin puolesta rahkeita.

Blazkoviczin palveluksista ei paljoa makseta

Wolfensteinin fysiikanmallinnuksesta on kovin vähän sanottavaa, tynnyrit lentelevät ja laatikot rikkoutuvat ammuttaessa mutta mihinkään ihmeisiin ei ylletä. Silloin tällöin pelissä syntyy energialaatikoiden räjähdyksiä, joka kumoaa painovoiman pieneltä alueelta. Tätä olisi voitu hyödyntää paljon enemmän, sillä painottomana räpiköivien natsien ammuskelu on puhdasta hupia.
Pelimekaniikka muilta osin on kunnossa, B.J:n ohjaustuntuma on sulavaa ja luodit tuntuvat osuvan hyvin kohteisiinsa. Vaikka nojaus ja makuulle meno ei superagentilta onnistukaan peli pysyy hyvin pelaajan näpeissä, eikä ruudulla vilku prone blocked:in kaltaisia aivopieruja. Erikoistmaininta Wolfille heruu erittäin nopeista latausajoista, vessa taukoja ei tarvitse ajoittaa kartan lataustaukoihin vaan B.J on valmis tositoimiin muutaman sekunnin viiveellä.



Natsiarmadan nousu ja tuho

Pelin tekoäly on suurimmaksi osaksi ihan kunnossa, natsiloitsijat jopa avustavat tovereitaan suojakilvillä, mutta välillä perusmosureihin iskee aivan uskomattonta aivojen vajaatoimintaa. Enpä ole kuullut puhuttavan sotataktiikasta, jossa ryhmä ryntää painimatsiin päähenkilön kanssa, tämän kaverien katsellessa touhua vierestä. Onneksi Blazkowiczin ei ole tyytyminen vain pelkkiin rivinatseihin vaan miehen päälle pyrkii jos jonkinmoista pahista. Natsiarmeijan riveihin kuuluu mm.haarniskalla ja sädeaseella varustettuja sotureita, velhoja joiden taikavarasto ei rajoitu vain tulipallojen viskelyyn, näkymättömiä salamurhaajia, ruoskalla ja avonaisella kauluksella varustautuneita blondeja sekä tietenkin joka pelin inhotus, lentävä*lisää kirosana*, Wolfensteinin versio tästä on singolla ammuskeleva rakettireppumies, joita vielä kaiken lisäksi harvoin kohtaa vain yhtä kappaletta kerrallaan. Lähes jokaisen tehtävän päätteeksi B.J on vastakkain loppupomon kanssa, heitä löytyy jätti hirviöstä natsiluurankoon. Lopputaistelut ovat nopeasti ohi kunhan pelaaja keksii kikan millä pomot kaatuvat, mikä ei yleensä ole erityisen haastava tehtävä.

Noh minkä takia nämä kaikki viholliset olisi tarkoitus ampua? Tämä jää pelissä melko epäselväksi, ilmeisesti natsit eivät ole kivoja kavereita. Pelin juonta edistetään keskustelemalla juonihenkilöiden kanssa, jotka pölisevät jotain epämääräistä, mikä ei kiinnosta ketään. Juonihahmojen toiminta on muutenkin epämääräistä, kaverit juonivat Blazkowiczin pään menoksi, vaikka mies seisoo metrin päässä heistä. Juoni on muutenkin mielikuvitukseton ja väritön, eikä pelaajan mielenkiinto riitä sitä seuraamaan. Pelin loppupuolella paljastetaan vastarintaliikkeessä pesinyt petturi, tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä sillä en edes muistanut petturuusepäilyjä ryhmällä olleenkaan. Asiaa ei yhtään helpota pelin ääninäyttely, joka on ala-arvoista. Natsit puhuvat englantia typerästi murtaen ja vastarintaliikkeen äänivalikoima koostuu parista eri mörinästä.

Taikurinatsit auttavat kavereitaan suojakilvillä

Yhteenveto

Jos olet räiskintäpelien ystävä, eikä toiseen maailmansotaan sijoittuvat pelit vielä maistu puulta, on Wolfenstein kokeilemisen arvoinen teos. Natsien kaataminen on yhä hauskaa ja lisävivahdetta tarjoaa yliluonnolliset ominaisuudet. Mitään uutta ja ihmeellistä Wolfenstein ei kuitenkaan tarjoa.

Plussat [+] + Ammuskelu on toimivaa + Aseet + Vihollisissa on vaihtelua + Grafiikat paikoitellen

Miinukset [-] - Juoni - Ääninäyttely - Grafiikat paikoitellen

Arvosana: 8/10




Moninpeli


Moninpelin kehittänyt Endrant Studios on päätynyt käyttämään Wolfensteinissa Enemy Territory - Quake Wars:in pelimoottoria. Tämä vakava virhe näkyy pelin laadussa, servereiden mystisiä warppailuja, tönkkö pelituntuma ja aseiden tunnottomuus juontavat juurensa aikoinaan epäonnistuneesta ET:QW:sta. Wolfenstein MP jää yksinpeli-serkustaan armotta harppauksen jälkeen. Moninpelissä yksinpelistä tutuksi tullut liikkumisen sulavuus on tiessään, liike tuntuu mekaaniselta ja epätarkalta. Moninpelissä on mm. mahdollista sprintata sivuttain.

Serverille pääsy on oma seikkailunsa

Wolfensteinin omaa sisäistä serverihakua ei voi suositella kenellekkään, enpä ole ennen törmännyt yhtä hirveään viritelmään. Servereiden etsiminen kestää pelillä jo itsessään hävyttömän kauan, mutta kun haun joutuu suorittamaan, täysien servujen ja muiden monilukuisten server errorien takia, useamman kerran per serverille pääsy alkaa heikkohermoisemmalta pinna palamaan. Servereiden suodatus ei myöskään onnistu järkevästi, vain kartan nimen ja pelimuodon suodatus ei ole riittävä, esimerkiksi tyhjien servereiden suodatus ei onnistu. Serverihaku on niin huonolaatuinen että jokaisella peliä public servereillä pelaavalla tulisi olla The All-Seeing Eye tai Game Scanner koneellaan.




Alkuvalmistelut

Kun serverille vihdoin on päästy on edessä sotilastyypin valinta, valittavana on sotilas, lääkintämies ja pioneeri. Sotilaalla on käytössään laajempi asevalikoima, kuten räjähteitä ja MP44, kun muut luokat saavat tyytyä MP40:een tai Kar98:iin. Lääkintämies yllätys yllätys parantaa omia ja taistelutovereidensa haavoja. Pioneerin tehtäväksi jää ammuksien jakaminen ja matsin tavoitteiden suorittaminen, räjähteiden asennus, siltojen korjaus jne.

Sotilastyypin jälkeen päästään asevalikkoon, aseet moninpelissä ovat valitettavasti tehottomia ja niiden rekyyli on kadonnut mystisesti. Moninpeli tarjoaa pelaajalle yksinpelin aseistuksen, poistaen ns. energia aseet. Periaatteessa kuitenkin vain MP40 ja MP44 -rynkyt ovat käyttökelpoisia, pulttilukko Kar98 vaatii kaksi osumaa tappaakseen, mikä tekee siitä turhan. Muut aseet ovat mukana lähinnä koristeina. Aseisiin voi lisäksi kiinnittää erilaisia lisälaitteita, isompaa lipasta, parempaa tulinopeutta jne.

Kun ase on reilassa on aika pähkäillä mikä Veil-kyky itselle sopisi. Yksinpelistä tutut kyvyt on muokattu moninpeliin sopivammiksi, nyt käytettävissä on esimerkiksi lääkintämiehelle nopeaa itsensä parannusta ajan hidastamisen sijaan. Moninpelissä Veil-kyvyt ovat melko merkityksettömiä ja tuntuvat lähinnä kuorrutukselta palaneen kakun päällä.

Pelimuodot

Pelimuotoina ovat vanhat tutut Objective ja Stopwatch, joiden lisäksi on vapaata räiskintää suosiva Team Deathmatch. Objectivessä toinen joukkueet koettavat suorittaa mahdollisimman paljon kartalle ennaltamäärättyjä tavotteita ja tehtäviä. Stopwatch on ainakin kaikille RTCW ja ET veteraaneille tuttu, siinä joukkueet suorittavat tavoitteen tai tehtävän, kuten esimerkiksi natsien asetehtaan räjäyttämisen tai hyökkäyssuunnitelmien varastamisen, kellon käydessä, välillä puolia vaihtaen ja toisen asettamaa aikaa vastaan pelaten. Pelimuodot ovat ihan perustoimivia, tosin jo pariin kertaan nähtyjä. Edellisiä Wolfenstein-sarjan pelejä pelanneet ovat varmasti kuin kotonaan.

Kartat

Kartat eivät ole samoja kuin yksinpelissä, mutta ne sijoittuvat samoille tapahtumapaikoille, joten tutuissa maisemissa liikutaan. Karttoja on kahdeksan ja jokaisella on omat yksillölliset ominaisuudet ja tehtävät. Esimerkiksi "Facility"-kartassa Resistancen täytyy murtautua tehtaaseen ja tuhota Axisien Veil-tankin prototyyppi ennen kuin he saavat siirrettyä sen turvallisempaan paikkaan. Hieman samankaltainen kartta kuin Enemy Territorysta tuttu "Rail Gun" siis. Myös tutut dokumentinvarastukset ja -kuljetukset ovat mukana.

mp_tesla

mp_bank

mp_canals

mp_chemical

mp_facility

mp_hospital

mp_manor

mp_rooftops



WolfPro

ETQWpro:n kehitelleet modaajat ovat ryhtyneet modausurakkaan myös Wolfensteinin kohdalla. WolfPro 0.1 on jo ladattavissa ja lisää on tulossa. Ensimmäiseksi on muutettu pelin HUD:ia ja lisätty pelaajalle tärkeää informaatiota ruutuun. Tulevaisuudessa on tarkoitus yrittää korjata pelimoottorin puutteita. WolfPro saattaa riittää pelastamaan Wolfenstein:in, mutta kova urakka sillä on edessään.

Yhteenveto

Wolfensteinin monista virheistä ja huonosta pelimoottorista voisi päätellä pelin olevan täysin kuraa. Ihan näin huonosti ei legendaarisen Enemy Territoryn jälkeläisellä kuitenkaan mene, peli on edelleen mukavan nopeatempoista ja tiimipainotteista. Huonon pelituntuman takia se ei kuitenkaan sovellu pitkäaikaiseksi kilpapeliksi vaan silloin tällöin pelailtavaksi hupipeliksi. Vaikea kuvitella ET-scenen siirtyvän vanhoista hyvistä pelimaisemistä minnekkään, jollei WolfPro mullista peliä täysin.

Plussat [+] + Nopea pelitempo + Tiimipohjaisuus + WolfPro

Miinukset [-] - Pelimekaniikka - Aseet - Serverinhaku

Arvosana: 6/10