Uusin Battlefield-sarjan tuotos Battlefield: Bad Company 2 on ollut kaupoissa kolmatta viikkoa. Peli jatkaa edeltäjänsä mentaliteetillä - tuho on kaunista - mutta onko pelistä saatu näyttävän graafisen ilmeen lisäksi myös pelillisesti toimiva?
Ensivaikutelma
Grafiikoiltaan peli on kaunis kuin Suomen kesäyö. Henkeäsalpaavien räjähdysten lisäksi Battlefield Bad Company 2 tarjoaa kuvankauniita maisemia, joita pysähtyy ihailemaan jopa taistelun tiimellyksessä. Erityisesti metsämaisemien tunnelmallisuus ja rauhallisuus sävähdyttävät aivan uudella tavalla.
Myös äänimaailmaan on selvästikin panostettu, sillä jo betaversiossa kehutut äänet ja ääniefektit ovat ottaneet ison harppauksen eteenpäin kokoversioon siirryttäessä. Taistelun äänet tuntuvat aidoilta niin kuulokkeilla kuin kaiutinjärjestelmälläkin pelatessa, luoden mahtavan tunnelman ensihetkestä alkaen. Myös pelissä soitetut sävellykset sopivat pelin rytmiin jopa niin hyvin, että niitä jää kaipaamaan lisää. Onneksi kaikki sävellykset voi kuitenkin kuunnella pelin soundtrackiltä.
Kittien määrää on supistettu ja niistä ollaankin saatu toimivia yksiköitä. Valittavina ovat seuraavat kitit: Engineer, Medic, Recon ja tietenkin Assault, joista jokaiselle on asetettu oma roolinsa, eikä useampaa kittiä jää edes kaipaamaan. Määrän supistaminen on kuitenkin vaikuttanut arveluttavasti niiden balanssiin ja ainakin allekirjoittaneen mielestä kranaatinheitin ja ammopack samalle kitille ei ole hyvä idea pelinautinnon kannalta. Toisaalta kuitenkin perinteisten engineerin ja anti-tankin yhdistelmä on onnistunut loistavasti. Ainoa kitti, joka on säilynyt muodonmuutoksesta melkein täysin muuttumatta, verrattuna muihin Battlefield-sarjan peleihin, on pelaajien mielipiteitä täysin jakava Recon.
Yksinpeli
BC2:n yksinpelin juoni alkaa täysin nollasta. Missään vaiheessa ei paljasteta mihin kaverukset onnistuivat tuhlaamaan rekkalastillisen kultaharkkoja, minkä he pelisarjan ensimmäisessä osassa saivat haltuunsa. Lähtökohdat ovat samat kuin BC1:ssä, ryhmän kersantti Samuel Redford on jäämässä eläkkeelle ja itse hyppäät sotamies Preston Marlowen bootseihin.
Välikohtaukset johdattelevat pelaajan sujuvasti taistelusta toiseen ja cinematic-kohtaukset ovat usein tyrmäävän kauniita. Ääninäyttely niissä on hyvää ja dialogi on oikeasti hauskaa. Mielenkiintoisina yksityiskohtina ilman suurempia juonellisia paljastuksia voidaan mainita mm. piikittelyt MW2:sta kohtaan. Pientä hiomista kaipaisivat kuitenkin pienemmät välikohtaukset, jossa pelaajalta vain yksinkertaisesti poistettin mahdollisuus liikkua ja pelihahmo tuntui vain "jäätyvän paikalleen". Näistä kohtauksista voisi mainita kohtauksen, jossa muut squadin jäsenet ovat hyvin piiloutuneena ruohikossa, mutta itse päähahmo seisoo kuin tikku jossain. Onneksi tietä pitkin taapertavat viholliset eivät vieressä seisovaa soturiamme kuitenkaan huomaa ja matkaa pääsee onnellisesti jatkamaan ilmatuen avustuksella.
Osa taistelukohtauksista tuntuu aivan samanlaisilta kuin MW2:ssa. Vaikkakin pelin voi sanoa suoriutuvan useimmista niistä paremmin kuin kilpakumppaninsa, samankaltaisuus ei ole siltikään oikeutettua, vaan pikemminkin tylsää. Onneksi pelin sisältö ei jää kuitenkaan aivan kopioksi, vaan se sisältää myös uusia pelillisiä ideoita, jotka motivoivat jatkamaan eteenpäin.
Erinäisiä ongelmia aiheuttaa oman squadin liikkuminen, tai pikemminkin liikkumattomuus. Sankarimme onnistuu aina pomppimaan sellaisista paikoista sisään, mistä tietokoneohjatut puolulaiset eivät suostu tulemaan. Tämä johtaa siihen, että ajoittain joutuu palaamaan taaksepäin, jotta saa tiimiläiset taas tuekseen. Myöskin kokonaisvaltainen Battlefield-kokemus, jossa taistelun skaala on kertaluokkaa isompi, jää kokematta suurimmaksi osaksi. Oikeastaan vain Heavy Metal -nimisessä kampanjassa luotiin ero Battlefieldin ja tusinaräiskinnän välille, lopun ollessa jälleen tusinaräiskinnöistä tuttua syöksymistä eri muodoissa.
Kampanjaa pelatessa haastetta läpipääsyn lisäksi tarjoavat pienemmät sivutehtävät, jotka sisältävät aseiden löytämistä tai M-Com-asemien tuhoamista. Aseiden keräämisen idean vielä ymmärtää, mutta satelliittiasemien logiikka ihmetyttää. Niiden olemassaololle tai tuhoamistarkoitukselle ei tarjota mitään selvitystä ja kaiken lisäksi niitä löytyi aina mitä kummallisimmista paikoista.
Yhteenvetona yksinpeliä voisi kuvailla suhteellisen lyhyeksi ja suppeaksi esitykseksi, joka lähinnä esittelee Frostbite-enginen ja Destruction 2.0:n kauneutta. Kuitenkin se on mukava lisä moninpelin lisäksi ja auttaa varsinkin uusia pelaajia pääsemään Battlefield-urallaan alkuun. Muutamia epäkohtia lukuun ottamatta yksinpeli on varmasti pelaamisen arvoinen paketti. Se ei kuitenkaan missään nimessä ole syy pelin ostoon, vaan pääpaino on puhtaasti moninpelissä.
Moninpeli
Heti julkaisun jälkeen oli selvää, että kiinnostus BC2:ta kohtaan oli valtavaa. Jopa niin laajaa, että se yllätti myös EA:n. Tästä johtuen ensimmäisten päivien aikana peli kärsi lievää vakavammista ajoittaisista yhteysongelmista, jotka EA:n ilmoituksen mukaan johtui ruuhkahuipuista, jotka olivat yli 400% suurempia kuin missään muussa Battlefield-sarjan pelissä. Parin ensimmäisen viikon aikana ongelmat saatiin korjattua, joten arvostelussa niitä ei huomioida.
Ensimmäiseksi käsittelyyn joutuvat serverihaku ja kaverilista, joista mainitsimmekin jo beta-ennakossamme. Molempiin on tullut betan jälkeen parannuksia, mutta täydellisiä ne eivät vielä ole ja tulevissa päivityksissä niihin tultaneenkin puuttumaan. Kaverilista on ideana hyvä ja sen kautta onkin suhteellisen vaivatonta päästä pelaamaan kavereiden kanssa samalle pelipalvelimelle. Mitään erikoisuuksia se ei tarjoa, vaan siitä löytyvät ainoastaan perustoiminnot kuten kaverin pelipalvelimen tietojen tarkistaminen, siihen liittyminen. Myös tilastojen vertailu kaverilistan kautta onnistuu. Harmillisesti yhteydenpito ei ole mahdollista, mutta muilta osin lista edustaa pelien yleistä linjaa, jossa ollaan ilahduttavasti palattu perusasioihin.
Myös palvelinhaku on yksinkertainen ja tuttu. Se on kirjoitushetkellä vielä suhteellisen hidas ja EA:n pääpalvelimien takia joskus hieman epäluotettava, mutta yleisesti tekee juurikin sen, mitä sen tarviikin. Ominaisuuksista puuttuu mahdollisuus liittyä suoraan pelipalvelimelle IP-osoitteen perusteella, joka olisi kaikista kätevin yhdistämiskeino tietylle palvelimelle halutessa. Onneksi pelipalvelimia pystyy lisäämään omaan suosikkilistaansa, joka osaltaan helpottaa varsinkin omille pelipalvelimille liittymistä. Kun etsit pelipalvelimia nimen perusteella, muista että haku tunnistaa isot ja pienet kirjaimet eri merkeiksi, joten esimerkiksi Gaming.fi-pelipalvelimet löydät vain isoa G:tä käyttämällä.
Moninpelistä puhuttaessa ei voi sivuuttaa nettikoodin tärkeyttä, joka esimerkiksi Battlefield 2:ssa oli suuri kompastuskivi. Tällä saralla DICE on selvästi parantanut, eikä yhdenkään kuoleman voi väittää johtuvan siitä. Hitboxit tuntuvat olevan hyvin kohdillaan niin jalkaväellä, ajoneuvoilla kuin helikoptereillakin.
Yleisesti ottaen moninpeli tarjoaa parasta viihdettä pitkään aikaan. Aseiden unlockaus, arvonimet, achievementit ja leaderboardsit tarjoavat tavoiteltavaa pidemmäksikin aikaa ja pelaaminen on oikeasti kivaa. Myös aseiden balanssi on yllättävän hyvin kohdillaan jo alusta alkaen. Muutamaa asetta, kuten engineerin M2 Carl-Gustav -jalkaväkisinkoa ja medicin M60-konekivääriä voi pitää hieman liian voimakkaana verrattuina muihin aseisiin mutta kokonaisuutena balanssi kaikkien aseiden ja ajoneuvojen välille on saatu toimivaksi ja on varmaa, että se tulee kehittymään vielä tulevien päivitysten ansiosta.
Karttojen suunnittelussa on onnistuttu pelillisesti ja niiden tarjoamat maisemat ovat myös todella kauniita. Erityisesti silmää ilahduttavat moninpelipuolella vihreät Laguna Alta ja Laguna Presa. Harmittavasti karttoja on kuitenkin suhteellisen vähän yksittäistä pelimuotoa kohden, joten vaihtelua taistelukenttiin joutuu hakemaan muista pelimuodoista. Onneksi DICE on kuitenkin jo luvannut, että ilmaisia karttapaketteja on tulossa.
Destruction 2.0:sta kuultiin paljon jo ennen pelin julkaisua, eikä suotta, sillä se lisää peliin aivan uuden aspektin, joka tekee jokaisesta pelikerrasta hieman erilaisen. Se myös ehkäisee cämppimistä, sillä suojaa tarjonnut seinä voi räjähtää hetkellä millä hyvänsä luoden cämpperin tappavan paineaallon. Eikä saa unohtaa myöskään hajoavien objektien luomaa taktista potentiaalia. Destruction 2.0:ssa näemme myös ilahduttavan realistisesti mallinnetun luodin läpäisyn tietyistä aineista, kuten ohuista puu- ja metalliaidoista.
Hetkittäin tuntuu, että räjähteiden voima on turhan suuri pelissä, joka vähentää taitoperäistä pelattavuutta. Pelissä on paljon räjähtäviä elementtejä, joita monet pelaajat käyttävät häikäilemättä edukseen. Tämä johtaakin siihen, että niin klaanisodissa kuin julkisilla palvelimillakin on suuri määrä pelaajia, jotka vain "spämmäävät" räjähteitä helppojen tappojen perässä.
Myös toinen pelaajaryhmä, eli tarkka-ampujat ovat yleinen vitsaus julkisilla palvelimilla. Tarkk'ampujien suhteellinen määrä muihin kitteihin verrattuna on välillä niin suuri, että pelaaminen muuttuu istumiseksi. Valitettavasti kyseinen kitti on suosittu, vaikka niistä ei ole kovinkaan suurta apua joukkueelle.
Aikaisemmista Battlefield-sarjan peleistä tuttu komentoruusu loistaa poissaolollaan. Käskyjä ei ole kuitenkaan poistettu, vaan ne on muutettu automaattisiksi. Käskyjä jaetaan vanhaan tapaan Q-napilla, mutta lähetettävä käsky riippuu paikasta johon osoitetaan. Jos tähtää lippupistettä ja painaa Q:ta, käsketään squadilaisia joko puolustamaan tai hyökkäämään lipulle. Lisää ammuksia pyydetään tähtäämällä omapuolulaista assaulttia ja painamalla Q:ta, jne. Uusi systeemi on kovin yksinkertainen, mutta ei yllä aivan samalle tasolle kommunikoinnissa kuin perinteinen komentoruusu.
Pelimuotoja moninpelissä on neljä, jonka lisäksi niitä kaikkia voi pelata vielä Hardcore-asetuksella, joka pyrkii tekemään pelistä "realistisemman" tai jollain tavalla erilaisen. Pelimuodot ovat Rush, Conquest, Squad Rush ja Squad Deathmatch, joista vain yksi eli Squad Rush on pyhitetty täysin jalkaväkitaistelulle.
Conquest
Conquest on perinteinen Battlefield-pelimuoto, jossa kaksi joukkuetta taistelevat lippupisteiden hallinnasta. Maksimipelaajamäärä on PC-versiossa 32, eli 16 vastaan 16, mutta useimmat klaanimatsit käydään 8 vastaan 8 -formaatilla. Perusideana on, että molemmat joukkueet aloittavat samalla ticketmäärällä ja jokaisesta kuolemasta menettää yhden ticketin. Jos toinen joukkue hallitsee useampaa lippua kuin toinen, vähemmän lippupisteitä hallitseva joukkue menettää tickettejä tasaisesti ajan kuluessa. Joukkue, jonka ticketit loppuvat aikaisemmin häviää taistelun. Pelimuoto on hyvin toimintaa tarjoava, sillä kumpikaan joukkue ei voi jäädä cämppimään mihinkään nurkkaan, koska lippujen hallinta vaihtuu nopeasti.
Pelimuoto onkin vakiinnuttanut asemansa klaanimatseissa juurikin tasaisuutensa ja toimintapainotteisuutensa vuoksi, mutta julkisilla pelipalvelimilla käydyt taistelut menevät yllättävän helposti lippuralliksi tai baserapeksi. Pelin vanhetessa on kuitenkin huomattavissa selvää pelillistä kehitystä ja useimmat pelaajat ovatkin saaneet juonen päästä kiinni. Pelinautinnon puolesta kannattaakin suosia palvelimia, joissa on todennut olevan riittävästi pelitaitoisia tiimikavereita.
Rush
Rush juontaa juurensa Bad Companyn ykkösosasta, jossa se tunnetaan nimellä Gold Rush. Pelimuoto on yksinkertainen, mutta tarjoaa toiminnan keskitetysti tietylle alueelle kerrallaan, näin antaen usein varsinkin julkisilla pelipalvelimilla tiiviimpää taistelua kuin Conquest-pelimuoto. Pelimuodon idea on yksinkertainen: hyökkäävä joukkue pyrkii tuhoamaan M-Com-asemat, joita toisen joukkueen tulee puolustaa. Kahden tuhotun aseman jälkeen kartta laajentuu seuraavaan vaiheeseen, mistä ropisee hyökkäävälle joukkueelle lisää tickettejä. Jos hyökkääjiltä loppuvat ticketit ennen kaikkien M-Com-asemien tuhoamista, häviää se pelin. Puolustajille tickettejä on loputtomasti.
Pelimuoto on hauska julkisilla palvelimilla, mutta se ei sovi kilpapelaamiseen mm. ticketbleedin puuttumisen takia. Muut pelimuodon ongelmat keskittyvät liialliseen Reconin käyttöön, mikä helposti rampauttaa hyökkäävän joukkueen hyökkäysyritykset onnettomaksi ramboiluksi. Kyseinen aselaji tuppaa olemaan turhankin suosittu, vaikka sillä ei todellisuudessa auta omaa joukkuetta voittoon puskissa kykkimällä.
Kilpapelaaminen vaatisi muutoksia myös nykyisiin M-Comien tuhoamistapoihin, sillä vaikka betassa vaivanneet C4-itsemurhaiskut on estetty, silti esimerkiksi talojen tuhoaminen M-Com-asemien ympäriltä on liian helppoa ja se aiheuttaakin niin sanottua pikselishottien ampumista. Niissä tankki on harjoitellut tuhoamaan kohteen paikasta, josta tankkia ei pystytä millää tavoin haastamaan, esimerkiksi omasta basesta. Samaa ongelmaa on havaittavissa julkisilla palvelimilla, mutta pienemmässä skaalassa.
Squad Rush
Squad Rushissa käydään samaa taistelua kuin Rushissa, mutta pienoiskoossa. Joukkueiden maksimipelaajamäärä on neljä, eikä ajoneuvoja ole käytettävissä. Hyökkääjillä on vain 20 ticketiä alussa, joten taistelut ovat mukavan lyhyitä, mutta intensiivisiä pienten karttojen ansiosta. Iso osa klaanipelaajista on ottanut Squad Rushin hyvin vastaan ja sitä pelataankin yllättävän paljon. Ongelmia pelimuodossa tällä hetkellä aiheuttavat ainakin pelipalvelimien yleinen kaatuminen kartan lopussa ja myös revive protection, joka tarjoaa henkiinherätetylle pelaajalle hetken kuolemattomuuden.
Squad Deathmatch
Myös Team Deathmatch on saanut Bad Company 2:ssa aivan oman lisäyksensä, kun perinteikkään kahden joukkueen sijasta voitosta taisteleekin yhtäaikaa neljä neljän pelaajan squadia. Pelkän jalkaväkisodan lisäksi saatavilla on yksi ajoneuvo, josta kaikkien neljän joukkueen on taisteltava. Pelimuoto on kavereiden kanssa pelatessa hauskaa ja neljän joukkueen samanaikainen taistelu on hyvinkin piristävää vaihtelua muihin pelimuotoihin verratessa.
Klaanipeliksi?
Tällä hetkellä Battlefield Bad Company 2:n kilpapelaaminen on lasten kengissä. Jokaisella on oma mielipiteensä siitä, kuinka suhtautua unlockeihin, palvelinasetuksiin tai muihin perusasetuksiin. Peli myöskin tarvitsee muutamia korjauksia, jotta joukkueille voidaan tarjota tasapuoliset lähtöasemat ja voittajan selvittäminen tulisi olla helpompaa. Pelin näkyvyyden kannalta tärkeä spectator-mode loistaa poissaolollaan, mikä on kummallinen ratkaisu. Ilman sitä on otteluiden seuraaminen käytännössä mahdotonta.
Muutamista ongelmista huolimatta Battlefield Bad Company 2:n näkymät kilpapelaamisen osalta ovat valoisat. Sen todistavat jo suurta suosiota saaneet ESL:n open cupit. Kiinnostus peliin on suuri myös tunnettujen e-sports organisaatioiden joukossa ja se tulee varmasti saamaan paljon näkyvyyttä e-sportsin saralla, kunhan alkuongelmat saadaan ratkaistua.
Suomalaiseen Battlefield-skeneen ollaan saatu runsaasti uusia klaaneja ja pelaajamarketti käy kuumana yhä vapaista pelaajista. Toivottavasti myös vanhat Battlefield-klaanit huomioivat pelin loistavat mahdollisuudet ja tekevät paluun Battlefieldin pariin, jotta Suomen kärkipaikoista saataisiin jälleen kova kamppailu aikaiseksi.
Yleisesti ottaen suosittelen klaanipelaamista kaikille PC-Battlefieldistä nauttiville, sillä se tarjoaa mielestäni parhaimman Battlefield-kokemuksen. Julkisilla pelipalvelimilla tiimipelaamisen taso ei yksinkertaisesti tahdo riittää, jotta pelistä saisi kaiken nautinnon irti.
PC vs konsolit
PC-versiossa yksinpeliä vaivaa ajoittaisia ongelmia, joiden takia tehtävän saattaa joutua aloittamaan uudestaan. Konsoliversioissa yksinpeli sen sijaan toimii täydellisesti. Tarina etenee sujuvasti eteenpäin ilman suurempia yllätyksiä. Jos trophyjä/achievementtejä metsästää, ne saa helposti lähes kaikki jo ensimmäisellä pelikerralla. Muutama varmasti jää saamatta, mutta ne on helppo hakea, koska läpipeluun jälkeen minkä tahansa tehtävän voi suorittaa uudelleen ja ensimmäisellä pelikerralla saavutetut aseet ja tuhotut M-Com-asemat ovat muistissa. Ihmetyttääkin vähän, miksi vaikeammaksi luokitellun silver-trophyn saa suorittamalla vain viimeisen tehtävän hard-vaikeustasolla. Tehtävä oli pelin yksi helpoimmista. Kaikenkaikkiaan yksinpelistä jäi PC:n tapaan valju kuva, Modern Warfare 2sta tuttu sodantuntu jää kokonaan puuttumaan ja muutamaa viidakko-tehtävää lukuun ottamatta mieleenpainuvat tehtävät puuttuvat.
Moninpelistä nähdään kuinka peli on ensin tehty konsoleille, minkä jälkeen on aloitettu käännöstyö PC:lle. Pelin kaatumiset ja muut bugit ovat tuntematon käsite. Aseet ovat myös hyvin balanssissa, eikä servereillä ole puolella pelaajista kranaatinheitin tai sinko käytössä. Tosin valitettavasti snipereitä on ehkä hieman liikaa ja välillä alkaa turhauttamaan kun pelaajat eivät yleensä sniper-kitillä hyökkää vaan piileskelevät jossain puskassa. PC:llä pelatessa 32 pelaajaa Rush-serverillä on liikaa, konsoleiden 24 pelaajaa on sopivampi määrä. Vaikka toinen tiimi on hieman heikompi, taistelut eivät yleensä jää ensimmäisille laatikoille ja erät kestävät siten pidempään. Kääntöpuolena vähemmässä pelaajamäärässä on taas se, että Conquestissa pelaajia voisi olla serverillä enemmänkin. Konsolien vahvuutena on myös se, että kaikki pelaajat joutuvat pelaamaan samoilla grafiikka-asetuksilla. PC-versiossa grafiikkojen ollessa low-tasolla pelaajat erottuvat paljon helpommin ympäristöstä. Konsolilla vastustajat sulautuvat ympäristöön ja heitä on välillä hankala havaita. Moninpelin trophyt/achievementit ovat paljon hankalampia saada kuin SP:ssä ja ne vaativat aikaa. Esimerkiksi Demolition Man tuntuu todella hankalalta.
Kavereiden kanssa on helppo päästä pelaamaan: heidät voi joko lisätä samaan squadiin tai liittyä serverille, jossa kaveri on pelaamassa. Myös yksityisten pelien järjestäminen kavereiden kesken onnistuu. Serverihaku on yhtä huono kuin konsoleilla on tähänkin asti nähty. Filttereinä ovat pelimoodi, kartta ja PC:ltä puuttuva filtteri hardcore-moodi päällä tai pois. Peli etsii pelaajan valintojen perusteella jonkun serverin ja yhdistää sinne, eikä mitään tietoja pingistä tai palvelimen sijainnista anneta. Serverit ovat onneksi dedikoituja, eikä P2P-virityksiä nähdä.
Toinen asia, jossa PC-versio vie selkeästi voiton on ohjaus. Näppäimistö ja hiiri ovat paljon parempi vaihtoehto tämän genren peleihin. Ohjain on kuitenkin konsolilla kaikille sama, joten mieltä lämmittää tieto siitä, että vastustajat tuskailevat saman asian kanssa.
Kaiken kaikkiaan konsoliversiota voi hyvillä mielin suositella konsolilla verkkomoninpelejä pelaaville, pelkästään yksinpeliin sitä ei kannata hankkia. Jos omistat kohtuu uuden PC:n ja meinaat pelata klaanipelejä, pelistä kannattaa ennemmin ostaa PC-versio. Peruspublaajille konsoliversio on hyvä ostos.
Yhteenveto
Battlefield Bad Company 2 asettaa laitteiston kuin laitteiston koville grafiikallaan ja hajoavalla ympäristöllään. Vastineeksi se tarjoaa kuitenkin ennen näkemättömän kaunista ja kuuloista sodankäyntiä. Maksimipelaajamäärältään se ei ole hirveän massiivinen, mutta onnistuu silti tarjoamaan hyvin intensiivisen ja monipuolisen taistelukentän täynnä vaihtoehtoja.
Pelattavuus ja pelituntuma Battlefield Bad Company 2:ssa on ollut jo betasta asti hyvin kunnossa, vaikkakin peli tarvitsee paljon tehoa tietokoneelta, jotta nykimättömään pelikokemukseen päästään. Osittain pelituntumaa kuitenkin häiritsevät ylimääräiset pölypilvet, lumisateet sun muut graafiset elementit, jotka estävät näkyvyyttä. Erityiskiitos täytyy antaa käytettävyydeltään sujuvammalle ALT+TAB-toimivuudelle verrattuna vanhempiin Battlefield-sarjalaisiin.
Peli yksinkertaisesti toimii ja tuntuu paljon paremmalta kuin mikään muu aikaisempi Battlefield, mutta onnistuu silti pitämään Battlefield-tyyppisen hengen ja tunnelman, ainakin moninpelissä. Se tarjoaa viihdettä ja haasteita pidemmäksikin aikaa ja näyttää aivan uskomattoman kauniilta. Valitettavasti mukana on vielä turhan paljon pieniä ongelmia ja puutteita, jotka estävät täyden nautinnon. Korjausten jälkeen Battlefield: Bad Company 2 on ehdottomasti potentiaalinen ehdokas vuoden peliksi.
Kokonaisarvosana: 9/10
Ensivaikutelma
Grafiikoiltaan peli on kaunis kuin Suomen kesäyö. Henkeäsalpaavien räjähdysten lisäksi Battlefield Bad Company 2 tarjoaa kuvankauniita maisemia, joita pysähtyy ihailemaan jopa taistelun tiimellyksessä. Erityisesti metsämaisemien tunnelmallisuus ja rauhallisuus sävähdyttävät aivan uudella tavalla.
Myös äänimaailmaan on selvästikin panostettu, sillä jo betaversiossa kehutut äänet ja ääniefektit ovat ottaneet ison harppauksen eteenpäin kokoversioon siirryttäessä. Taistelun äänet tuntuvat aidoilta niin kuulokkeilla kuin kaiutinjärjestelmälläkin pelatessa, luoden mahtavan tunnelman ensihetkestä alkaen. Myös pelissä soitetut sävellykset sopivat pelin rytmiin jopa niin hyvin, että niitä jää kaipaamaan lisää. Onneksi kaikki sävellykset voi kuitenkin kuunnella pelin soundtrackiltä.
Kittien määrää on supistettu ja niistä ollaankin saatu toimivia yksiköitä. Valittavina ovat seuraavat kitit: Engineer, Medic, Recon ja tietenkin Assault, joista jokaiselle on asetettu oma roolinsa, eikä useampaa kittiä jää edes kaipaamaan. Määrän supistaminen on kuitenkin vaikuttanut arveluttavasti niiden balanssiin ja ainakin allekirjoittaneen mielestä kranaatinheitin ja ammopack samalle kitille ei ole hyvä idea pelinautinnon kannalta. Toisaalta kuitenkin perinteisten engineerin ja anti-tankin yhdistelmä on onnistunut loistavasti. Ainoa kitti, joka on säilynyt muodonmuutoksesta melkein täysin muuttumatta, verrattuna muihin Battlefield-sarjan peleihin, on pelaajien mielipiteitä täysin jakava Recon.
Yksinpeli
BC2:n yksinpelin juoni alkaa täysin nollasta. Missään vaiheessa ei paljasteta mihin kaverukset onnistuivat tuhlaamaan rekkalastillisen kultaharkkoja, minkä he pelisarjan ensimmäisessä osassa saivat haltuunsa. Lähtökohdat ovat samat kuin BC1:ssä, ryhmän kersantti Samuel Redford on jäämässä eläkkeelle ja itse hyppäät sotamies Preston Marlowen bootseihin.
Välikohtaukset johdattelevat pelaajan sujuvasti taistelusta toiseen ja cinematic-kohtaukset ovat usein tyrmäävän kauniita. Ääninäyttely niissä on hyvää ja dialogi on oikeasti hauskaa. Mielenkiintoisina yksityiskohtina ilman suurempia juonellisia paljastuksia voidaan mainita mm. piikittelyt MW2:sta kohtaan. Pientä hiomista kaipaisivat kuitenkin pienemmät välikohtaukset, jossa pelaajalta vain yksinkertaisesti poistettin mahdollisuus liikkua ja pelihahmo tuntui vain "jäätyvän paikalleen". Näistä kohtauksista voisi mainita kohtauksen, jossa muut squadin jäsenet ovat hyvin piiloutuneena ruohikossa, mutta itse päähahmo seisoo kuin tikku jossain. Onneksi tietä pitkin taapertavat viholliset eivät vieressä seisovaa soturiamme kuitenkaan huomaa ja matkaa pääsee onnellisesti jatkamaan ilmatuen avustuksella.
Osa taistelukohtauksista tuntuu aivan samanlaisilta kuin MW2:ssa. Vaikkakin pelin voi sanoa suoriutuvan useimmista niistä paremmin kuin kilpakumppaninsa, samankaltaisuus ei ole siltikään oikeutettua, vaan pikemminkin tylsää. Onneksi pelin sisältö ei jää kuitenkaan aivan kopioksi, vaan se sisältää myös uusia pelillisiä ideoita, jotka motivoivat jatkamaan eteenpäin.
Erinäisiä ongelmia aiheuttaa oman squadin liikkuminen, tai pikemminkin liikkumattomuus. Sankarimme onnistuu aina pomppimaan sellaisista paikoista sisään, mistä tietokoneohjatut puolulaiset eivät suostu tulemaan. Tämä johtaa siihen, että ajoittain joutuu palaamaan taaksepäin, jotta saa tiimiläiset taas tuekseen. Myöskin kokonaisvaltainen Battlefield-kokemus, jossa taistelun skaala on kertaluokkaa isompi, jää kokematta suurimmaksi osaksi. Oikeastaan vain Heavy Metal -nimisessä kampanjassa luotiin ero Battlefieldin ja tusinaräiskinnän välille, lopun ollessa jälleen tusinaräiskinnöistä tuttua syöksymistä eri muodoissa.
Kampanjaa pelatessa haastetta läpipääsyn lisäksi tarjoavat pienemmät sivutehtävät, jotka sisältävät aseiden löytämistä tai M-Com-asemien tuhoamista. Aseiden keräämisen idean vielä ymmärtää, mutta satelliittiasemien logiikka ihmetyttää. Niiden olemassaololle tai tuhoamistarkoitukselle ei tarjota mitään selvitystä ja kaiken lisäksi niitä löytyi aina mitä kummallisimmista paikoista.
Yhteenvetona yksinpeliä voisi kuvailla suhteellisen lyhyeksi ja suppeaksi esitykseksi, joka lähinnä esittelee Frostbite-enginen ja Destruction 2.0:n kauneutta. Kuitenkin se on mukava lisä moninpelin lisäksi ja auttaa varsinkin uusia pelaajia pääsemään Battlefield-urallaan alkuun. Muutamia epäkohtia lukuun ottamatta yksinpeli on varmasti pelaamisen arvoinen paketti. Se ei kuitenkaan missään nimessä ole syy pelin ostoon, vaan pääpaino on puhtaasti moninpelissä.
Moninpeli
Heti julkaisun jälkeen oli selvää, että kiinnostus BC2:ta kohtaan oli valtavaa. Jopa niin laajaa, että se yllätti myös EA:n. Tästä johtuen ensimmäisten päivien aikana peli kärsi lievää vakavammista ajoittaisista yhteysongelmista, jotka EA:n ilmoituksen mukaan johtui ruuhkahuipuista, jotka olivat yli 400% suurempia kuin missään muussa Battlefield-sarjan pelissä. Parin ensimmäisen viikon aikana ongelmat saatiin korjattua, joten arvostelussa niitä ei huomioida.
Ensimmäiseksi käsittelyyn joutuvat serverihaku ja kaverilista, joista mainitsimmekin jo beta-ennakossamme. Molempiin on tullut betan jälkeen parannuksia, mutta täydellisiä ne eivät vielä ole ja tulevissa päivityksissä niihin tultaneenkin puuttumaan. Kaverilista on ideana hyvä ja sen kautta onkin suhteellisen vaivatonta päästä pelaamaan kavereiden kanssa samalle pelipalvelimelle. Mitään erikoisuuksia se ei tarjoa, vaan siitä löytyvät ainoastaan perustoiminnot kuten kaverin pelipalvelimen tietojen tarkistaminen, siihen liittyminen. Myös tilastojen vertailu kaverilistan kautta onnistuu. Harmillisesti yhteydenpito ei ole mahdollista, mutta muilta osin lista edustaa pelien yleistä linjaa, jossa ollaan ilahduttavasti palattu perusasioihin.
Myös palvelinhaku on yksinkertainen ja tuttu. Se on kirjoitushetkellä vielä suhteellisen hidas ja EA:n pääpalvelimien takia joskus hieman epäluotettava, mutta yleisesti tekee juurikin sen, mitä sen tarviikin. Ominaisuuksista puuttuu mahdollisuus liittyä suoraan pelipalvelimelle IP-osoitteen perusteella, joka olisi kaikista kätevin yhdistämiskeino tietylle palvelimelle halutessa. Onneksi pelipalvelimia pystyy lisäämään omaan suosikkilistaansa, joka osaltaan helpottaa varsinkin omille pelipalvelimille liittymistä. Kun etsit pelipalvelimia nimen perusteella, muista että haku tunnistaa isot ja pienet kirjaimet eri merkeiksi, joten esimerkiksi Gaming.fi-pelipalvelimet löydät vain isoa G:tä käyttämällä.
Moninpelistä puhuttaessa ei voi sivuuttaa nettikoodin tärkeyttä, joka esimerkiksi Battlefield 2:ssa oli suuri kompastuskivi. Tällä saralla DICE on selvästi parantanut, eikä yhdenkään kuoleman voi väittää johtuvan siitä. Hitboxit tuntuvat olevan hyvin kohdillaan niin jalkaväellä, ajoneuvoilla kuin helikoptereillakin.
Yleisesti ottaen moninpeli tarjoaa parasta viihdettä pitkään aikaan. Aseiden unlockaus, arvonimet, achievementit ja leaderboardsit tarjoavat tavoiteltavaa pidemmäksikin aikaa ja pelaaminen on oikeasti kivaa. Myös aseiden balanssi on yllättävän hyvin kohdillaan jo alusta alkaen. Muutamaa asetta, kuten engineerin M2 Carl-Gustav -jalkaväkisinkoa ja medicin M60-konekivääriä voi pitää hieman liian voimakkaana verrattuina muihin aseisiin mutta kokonaisuutena balanssi kaikkien aseiden ja ajoneuvojen välille on saatu toimivaksi ja on varmaa, että se tulee kehittymään vielä tulevien päivitysten ansiosta.
Karttojen suunnittelussa on onnistuttu pelillisesti ja niiden tarjoamat maisemat ovat myös todella kauniita. Erityisesti silmää ilahduttavat moninpelipuolella vihreät Laguna Alta ja Laguna Presa. Harmittavasti karttoja on kuitenkin suhteellisen vähän yksittäistä pelimuotoa kohden, joten vaihtelua taistelukenttiin joutuu hakemaan muista pelimuodoista. Onneksi DICE on kuitenkin jo luvannut, että ilmaisia karttapaketteja on tulossa.
Destruction 2.0:sta kuultiin paljon jo ennen pelin julkaisua, eikä suotta, sillä se lisää peliin aivan uuden aspektin, joka tekee jokaisesta pelikerrasta hieman erilaisen. Se myös ehkäisee cämppimistä, sillä suojaa tarjonnut seinä voi räjähtää hetkellä millä hyvänsä luoden cämpperin tappavan paineaallon. Eikä saa unohtaa myöskään hajoavien objektien luomaa taktista potentiaalia. Destruction 2.0:ssa näemme myös ilahduttavan realistisesti mallinnetun luodin läpäisyn tietyistä aineista, kuten ohuista puu- ja metalliaidoista.
Hetkittäin tuntuu, että räjähteiden voima on turhan suuri pelissä, joka vähentää taitoperäistä pelattavuutta. Pelissä on paljon räjähtäviä elementtejä, joita monet pelaajat käyttävät häikäilemättä edukseen. Tämä johtaakin siihen, että niin klaanisodissa kuin julkisilla palvelimillakin on suuri määrä pelaajia, jotka vain "spämmäävät" räjähteitä helppojen tappojen perässä.
Myös toinen pelaajaryhmä, eli tarkka-ampujat ovat yleinen vitsaus julkisilla palvelimilla. Tarkk'ampujien suhteellinen määrä muihin kitteihin verrattuna on välillä niin suuri, että pelaaminen muuttuu istumiseksi. Valitettavasti kyseinen kitti on suosittu, vaikka niistä ei ole kovinkaan suurta apua joukkueelle.
Aikaisemmista Battlefield-sarjan peleistä tuttu komentoruusu loistaa poissaolollaan. Käskyjä ei ole kuitenkaan poistettu, vaan ne on muutettu automaattisiksi. Käskyjä jaetaan vanhaan tapaan Q-napilla, mutta lähetettävä käsky riippuu paikasta johon osoitetaan. Jos tähtää lippupistettä ja painaa Q:ta, käsketään squadilaisia joko puolustamaan tai hyökkäämään lipulle. Lisää ammuksia pyydetään tähtäämällä omapuolulaista assaulttia ja painamalla Q:ta, jne. Uusi systeemi on kovin yksinkertainen, mutta ei yllä aivan samalle tasolle kommunikoinnissa kuin perinteinen komentoruusu.
Pelimuotoja moninpelissä on neljä, jonka lisäksi niitä kaikkia voi pelata vielä Hardcore-asetuksella, joka pyrkii tekemään pelistä "realistisemman" tai jollain tavalla erilaisen. Pelimuodot ovat Rush, Conquest, Squad Rush ja Squad Deathmatch, joista vain yksi eli Squad Rush on pyhitetty täysin jalkaväkitaistelulle.
Conquest
Conquest on perinteinen Battlefield-pelimuoto, jossa kaksi joukkuetta taistelevat lippupisteiden hallinnasta. Maksimipelaajamäärä on PC-versiossa 32, eli 16 vastaan 16, mutta useimmat klaanimatsit käydään 8 vastaan 8 -formaatilla. Perusideana on, että molemmat joukkueet aloittavat samalla ticketmäärällä ja jokaisesta kuolemasta menettää yhden ticketin. Jos toinen joukkue hallitsee useampaa lippua kuin toinen, vähemmän lippupisteitä hallitseva joukkue menettää tickettejä tasaisesti ajan kuluessa. Joukkue, jonka ticketit loppuvat aikaisemmin häviää taistelun. Pelimuoto on hyvin toimintaa tarjoava, sillä kumpikaan joukkue ei voi jäädä cämppimään mihinkään nurkkaan, koska lippujen hallinta vaihtuu nopeasti.
Pelimuoto onkin vakiinnuttanut asemansa klaanimatseissa juurikin tasaisuutensa ja toimintapainotteisuutensa vuoksi, mutta julkisilla pelipalvelimilla käydyt taistelut menevät yllättävän helposti lippuralliksi tai baserapeksi. Pelin vanhetessa on kuitenkin huomattavissa selvää pelillistä kehitystä ja useimmat pelaajat ovatkin saaneet juonen päästä kiinni. Pelinautinnon puolesta kannattaakin suosia palvelimia, joissa on todennut olevan riittävästi pelitaitoisia tiimikavereita.
Rush
Rush juontaa juurensa Bad Companyn ykkösosasta, jossa se tunnetaan nimellä Gold Rush. Pelimuoto on yksinkertainen, mutta tarjoaa toiminnan keskitetysti tietylle alueelle kerrallaan, näin antaen usein varsinkin julkisilla pelipalvelimilla tiiviimpää taistelua kuin Conquest-pelimuoto. Pelimuodon idea on yksinkertainen: hyökkäävä joukkue pyrkii tuhoamaan M-Com-asemat, joita toisen joukkueen tulee puolustaa. Kahden tuhotun aseman jälkeen kartta laajentuu seuraavaan vaiheeseen, mistä ropisee hyökkäävälle joukkueelle lisää tickettejä. Jos hyökkääjiltä loppuvat ticketit ennen kaikkien M-Com-asemien tuhoamista, häviää se pelin. Puolustajille tickettejä on loputtomasti.
Pelimuoto on hauska julkisilla palvelimilla, mutta se ei sovi kilpapelaamiseen mm. ticketbleedin puuttumisen takia. Muut pelimuodon ongelmat keskittyvät liialliseen Reconin käyttöön, mikä helposti rampauttaa hyökkäävän joukkueen hyökkäysyritykset onnettomaksi ramboiluksi. Kyseinen aselaji tuppaa olemaan turhankin suosittu, vaikka sillä ei todellisuudessa auta omaa joukkuetta voittoon puskissa kykkimällä.
Kilpapelaaminen vaatisi muutoksia myös nykyisiin M-Comien tuhoamistapoihin, sillä vaikka betassa vaivanneet C4-itsemurhaiskut on estetty, silti esimerkiksi talojen tuhoaminen M-Com-asemien ympäriltä on liian helppoa ja se aiheuttaakin niin sanottua pikselishottien ampumista. Niissä tankki on harjoitellut tuhoamaan kohteen paikasta, josta tankkia ei pystytä millää tavoin haastamaan, esimerkiksi omasta basesta. Samaa ongelmaa on havaittavissa julkisilla palvelimilla, mutta pienemmässä skaalassa.
Squad Rush
Squad Rushissa käydään samaa taistelua kuin Rushissa, mutta pienoiskoossa. Joukkueiden maksimipelaajamäärä on neljä, eikä ajoneuvoja ole käytettävissä. Hyökkääjillä on vain 20 ticketiä alussa, joten taistelut ovat mukavan lyhyitä, mutta intensiivisiä pienten karttojen ansiosta. Iso osa klaanipelaajista on ottanut Squad Rushin hyvin vastaan ja sitä pelataankin yllättävän paljon. Ongelmia pelimuodossa tällä hetkellä aiheuttavat ainakin pelipalvelimien yleinen kaatuminen kartan lopussa ja myös revive protection, joka tarjoaa henkiinherätetylle pelaajalle hetken kuolemattomuuden.
Squad Deathmatch
Myös Team Deathmatch on saanut Bad Company 2:ssa aivan oman lisäyksensä, kun perinteikkään kahden joukkueen sijasta voitosta taisteleekin yhtäaikaa neljä neljän pelaajan squadia. Pelkän jalkaväkisodan lisäksi saatavilla on yksi ajoneuvo, josta kaikkien neljän joukkueen on taisteltava. Pelimuoto on kavereiden kanssa pelatessa hauskaa ja neljän joukkueen samanaikainen taistelu on hyvinkin piristävää vaihtelua muihin pelimuotoihin verratessa.
Klaanipeliksi?
Tällä hetkellä Battlefield Bad Company 2:n kilpapelaaminen on lasten kengissä. Jokaisella on oma mielipiteensä siitä, kuinka suhtautua unlockeihin, palvelinasetuksiin tai muihin perusasetuksiin. Peli myöskin tarvitsee muutamia korjauksia, jotta joukkueille voidaan tarjota tasapuoliset lähtöasemat ja voittajan selvittäminen tulisi olla helpompaa. Pelin näkyvyyden kannalta tärkeä spectator-mode loistaa poissaolollaan, mikä on kummallinen ratkaisu. Ilman sitä on otteluiden seuraaminen käytännössä mahdotonta.
Muutamista ongelmista huolimatta Battlefield Bad Company 2:n näkymät kilpapelaamisen osalta ovat valoisat. Sen todistavat jo suurta suosiota saaneet ESL:n open cupit. Kiinnostus peliin on suuri myös tunnettujen e-sports organisaatioiden joukossa ja se tulee varmasti saamaan paljon näkyvyyttä e-sportsin saralla, kunhan alkuongelmat saadaan ratkaistua.
Suomalaiseen Battlefield-skeneen ollaan saatu runsaasti uusia klaaneja ja pelaajamarketti käy kuumana yhä vapaista pelaajista. Toivottavasti myös vanhat Battlefield-klaanit huomioivat pelin loistavat mahdollisuudet ja tekevät paluun Battlefieldin pariin, jotta Suomen kärkipaikoista saataisiin jälleen kova kamppailu aikaiseksi.
Yleisesti ottaen suosittelen klaanipelaamista kaikille PC-Battlefieldistä nauttiville, sillä se tarjoaa mielestäni parhaimman Battlefield-kokemuksen. Julkisilla pelipalvelimilla tiimipelaamisen taso ei yksinkertaisesti tahdo riittää, jotta pelistä saisi kaiken nautinnon irti.
PC vs konsolit
PC-versiossa yksinpeliä vaivaa ajoittaisia ongelmia, joiden takia tehtävän saattaa joutua aloittamaan uudestaan. Konsoliversioissa yksinpeli sen sijaan toimii täydellisesti. Tarina etenee sujuvasti eteenpäin ilman suurempia yllätyksiä. Jos trophyjä/achievementtejä metsästää, ne saa helposti lähes kaikki jo ensimmäisellä pelikerralla. Muutama varmasti jää saamatta, mutta ne on helppo hakea, koska läpipeluun jälkeen minkä tahansa tehtävän voi suorittaa uudelleen ja ensimmäisellä pelikerralla saavutetut aseet ja tuhotut M-Com-asemat ovat muistissa. Ihmetyttääkin vähän, miksi vaikeammaksi luokitellun silver-trophyn saa suorittamalla vain viimeisen tehtävän hard-vaikeustasolla. Tehtävä oli pelin yksi helpoimmista. Kaikenkaikkiaan yksinpelistä jäi PC:n tapaan valju kuva, Modern Warfare 2sta tuttu sodantuntu jää kokonaan puuttumaan ja muutamaa viidakko-tehtävää lukuun ottamatta mieleenpainuvat tehtävät puuttuvat.
Moninpelistä nähdään kuinka peli on ensin tehty konsoleille, minkä jälkeen on aloitettu käännöstyö PC:lle. Pelin kaatumiset ja muut bugit ovat tuntematon käsite. Aseet ovat myös hyvin balanssissa, eikä servereillä ole puolella pelaajista kranaatinheitin tai sinko käytössä. Tosin valitettavasti snipereitä on ehkä hieman liikaa ja välillä alkaa turhauttamaan kun pelaajat eivät yleensä sniper-kitillä hyökkää vaan piileskelevät jossain puskassa. PC:llä pelatessa 32 pelaajaa Rush-serverillä on liikaa, konsoleiden 24 pelaajaa on sopivampi määrä. Vaikka toinen tiimi on hieman heikompi, taistelut eivät yleensä jää ensimmäisille laatikoille ja erät kestävät siten pidempään. Kääntöpuolena vähemmässä pelaajamäärässä on taas se, että Conquestissa pelaajia voisi olla serverillä enemmänkin. Konsolien vahvuutena on myös se, että kaikki pelaajat joutuvat pelaamaan samoilla grafiikka-asetuksilla. PC-versiossa grafiikkojen ollessa low-tasolla pelaajat erottuvat paljon helpommin ympäristöstä. Konsolilla vastustajat sulautuvat ympäristöön ja heitä on välillä hankala havaita. Moninpelin trophyt/achievementit ovat paljon hankalampia saada kuin SP:ssä ja ne vaativat aikaa. Esimerkiksi Demolition Man tuntuu todella hankalalta.
Kavereiden kanssa on helppo päästä pelaamaan: heidät voi joko lisätä samaan squadiin tai liittyä serverille, jossa kaveri on pelaamassa. Myös yksityisten pelien järjestäminen kavereiden kesken onnistuu. Serverihaku on yhtä huono kuin konsoleilla on tähänkin asti nähty. Filttereinä ovat pelimoodi, kartta ja PC:ltä puuttuva filtteri hardcore-moodi päällä tai pois. Peli etsii pelaajan valintojen perusteella jonkun serverin ja yhdistää sinne, eikä mitään tietoja pingistä tai palvelimen sijainnista anneta. Serverit ovat onneksi dedikoituja, eikä P2P-virityksiä nähdä.
Toinen asia, jossa PC-versio vie selkeästi voiton on ohjaus. Näppäimistö ja hiiri ovat paljon parempi vaihtoehto tämän genren peleihin. Ohjain on kuitenkin konsolilla kaikille sama, joten mieltä lämmittää tieto siitä, että vastustajat tuskailevat saman asian kanssa.
Kaiken kaikkiaan konsoliversiota voi hyvillä mielin suositella konsolilla verkkomoninpelejä pelaaville, pelkästään yksinpeliin sitä ei kannata hankkia. Jos omistat kohtuu uuden PC:n ja meinaat pelata klaanipelejä, pelistä kannattaa ennemmin ostaa PC-versio. Peruspublaajille konsoliversio on hyvä ostos.
Yhteenveto
Battlefield Bad Company 2 asettaa laitteiston kuin laitteiston koville grafiikallaan ja hajoavalla ympäristöllään. Vastineeksi se tarjoaa kuitenkin ennen näkemättömän kaunista ja kuuloista sodankäyntiä. Maksimipelaajamäärältään se ei ole hirveän massiivinen, mutta onnistuu silti tarjoamaan hyvin intensiivisen ja monipuolisen taistelukentän täynnä vaihtoehtoja.
Pelattavuus ja pelituntuma Battlefield Bad Company 2:ssa on ollut jo betasta asti hyvin kunnossa, vaikkakin peli tarvitsee paljon tehoa tietokoneelta, jotta nykimättömään pelikokemukseen päästään. Osittain pelituntumaa kuitenkin häiritsevät ylimääräiset pölypilvet, lumisateet sun muut graafiset elementit, jotka estävät näkyvyyttä. Erityiskiitos täytyy antaa käytettävyydeltään sujuvammalle ALT+TAB-toimivuudelle verrattuna vanhempiin Battlefield-sarjalaisiin.
Peli yksinkertaisesti toimii ja tuntuu paljon paremmalta kuin mikään muu aikaisempi Battlefield, mutta onnistuu silti pitämään Battlefield-tyyppisen hengen ja tunnelman, ainakin moninpelissä. Se tarjoaa viihdettä ja haasteita pidemmäksikin aikaa ja näyttää aivan uskomattoman kauniilta. Valitettavasti mukana on vielä turhan paljon pieniä ongelmia ja puutteita, jotka estävät täyden nautinnon. Korjausten jälkeen Battlefield: Bad Company 2 on ehdottomasti potentiaalinen ehdokas vuoden peliksi.
Plussat [+] + Grafiikat + Äänet + Pelattavuus + Mahdollisuudet + Tunnelma + Kartat + Tuho | Miinukset [-] - Yksinpelin puutteet - Tekniset ongelmat - Korkeat laitteistovaatimukset |
Kokonaisarvosana: 9/10
MAINOS
MAINOS
<<12>>
22.03.2010 20:24
#1
Tuli luettua vain harvinaisen nopeeta, täytyy ottaa joku kerta uudestaan iltasaduks.
Empähän enään ihmettele miks kone ei BC2:sta pyöritä >:)
22.03.2010 20:32
#2
22.03.2010 20:40
#3
En nyt menisi sanomaan, toinen tykkää ja toinen ei. Itse ainakin huomaa, että tateilla lähtee todella nopeaa, vaikka päähän jos siltä tuntuu. Tosin kaverini mutisevat ettei tateilla voi tähdätä kuin koordinaatistossa liikuttaessa: ensin x-akseli, sitten y. Tosi asiahan on se, että todellinen bäfääjä pelaa vaikka silmät kiinni vasemman jalan varpailla (kengät jalassa, tasoituksen vuoksi) jos siltä tuntuu.
Minun hiirikäsi vaatisi hienoista lämmittelyä, sillä ilman sitä voisin väittää että näppis-hiiri on aivan yhtä luonnotonta kuin syödä makkaraa ilman sinappia! Sikäli, olen treenannut kyllä tatteilla muutaman vuoden (CoD3-6 ja BC1) mutta kyllä se vie vähintään yhtä kauan oppia hyväksi hiirellä..
Mutta tämä pitää paikkansa: "joten mieltä lämmittää tieto siitä, että vastustajat tuskailevat saman asian kanssa." Sillä välillä serveriltä (publana ofc) löytyy sellainen kaveri että helilupterin lentoluvat on löytynyt aamu-murojen joukosta.
Yhteenvetona romaanilleni voin sanoa, että tatti-ohjauksen "vaikeus" on peräisin PC-jermuilta, joihin ei tunnetusti kannata luottaa. Pädi kouraan ja testaamaan muutamaan kertaan, mutta prooksi ei heti kannata uneksi tulevan aivan heti.
Kuitti, ja takaisin PS3n taistelukentille!
22.03.2010 20:58
#4
22.03.2010 21:00
#5
22.03.2010 21:02
#6
22.03.2010 21:12
#7
22.03.2010 21:33
#8
Team: =BFP=
22.03.2010 22:17
#9
Kummeksun kyllä ratkaisua laittaa ammolaatikot assaultille. 2:ssa homma oli juuri niin kuin pitikin. Support antoi ammuksia juuri toisille koska omat ammot loppuivat hyvin harvoin kesken. Nykyään näkee liikaa laatikon päällä istuvia tubeajia jotka katsovat tyhmänä kun tiimitoverit pyörivät ympärillä ja huutelevat ammuksia.
SP:stä tosin en tiedä koska en ole vielä jaksanut aloittaa. Moninpeli kun on aina itselläni ollut eniten lähellä sydäntä.
Tässä M60:n ylivoimaisuus tulossa tiehensä päähän?
22.03.2010 22:56
#10
22.03.2010 23:09
#11
Odotin paljon BC2:hdelta, videot näyttivät lupaavilta ja päätin ostaa pelin. Mutta päästyäni pelaamaan pettymys oli todella iso. Peli on aivan käsittämätöntä bugista paskaa. Päivitin näyttiksen ajurit ennen pelin asentamista (korttina 4870). Päätin ensin mennä kokeilemaan moninpeliä, mutta useista yrityksistä huolimatta en päässyt servuille. Singleplayeri oli melko keskinkertainen, mutta sen vuoksi en peliä ostanutkaan.
Nyt parin viikon jälkeen olen kokeillut peliä uudestaan kavereiden kanssa. Kun pääsee pelaamaan, on pelaaminen hauskaa samassa squadissa on kiva mätätä porukkaa hengiltä, mutta peli silti kaatuilee vähän väliä.
IMO Peli pitäis tehdä valmiiksi ennen julkaisua. Ketuttaa tää nykyajan toiminta; Ei osata tehdä enää sitä hyvin, mikä ennen osattiin. Puolen vuoden päästä peli voikin olla jo pelattava..
Summa summarium:
- pelin tilaäänet
- servuille meneminen
- kaatuilu
+ tiimityö
+ tuhoutuva ympäristö
+ moninpeli (kun toimii)
+ perinteitä kunnioitettiin servusysteemissä
E: lastenkengissä on yhdyssana.
23.03.2010 01:01
#12
M60 ja M2 CG ihan liian tuhovoimaisia muihin aseisiin nähden, ei sillä ettenkö itse olisi niillä pelaillut. M60 niittää porukkaa kuten Predatorista tuttu "vanha uskollinen" ja M2 CG taas pistää taloissa puollustajat pakettiin liiankin helposti.
23.03.2010 06:34
#13
Bravo snipers, oorah for sniper command!
23.03.2010 11:50
#14
juu yksin siellä on turha ramboilla.
Team: lakritsi
23.03.2010 12:22
#15
Tosin pelissä on todella paljon säädettävää. Recon taitaa olla ainut class mikä on jotenkin tasapainossa(minusta koko paska classin vois kieltää pelistä). Muilta classeilta löytyykin sitten niin sanottuja "super" aseita jotka tarvisi kyllä hiukan viilaamista. M60:ssä on vaan pikkasen liikaa damagea muihin aseisiin verrattuna. M2 CG:ssä on aivan jäätävä splash damage, tarvi ampua kun sinne päin niin tontissa ollaan. Sitten on se kaikkien rakastava 40mm-putki. Jonkan latausaikaa voisi hidastaa vähän ja juoksusta ampuminen pitäisi olla epätarkkaa.
Klaani pelaamiseen pelin servereitä ei ole kyllä luotu. Konsolimaisuus paistaa kyllä läpi tässä asiassa. Puuttuu monta tärkeää ominaisuutta joita tarvittaisiin, miellyttävän ja tasa-arvoisen pelikokemuksen saamista varten. Toivotaan että DICE on kuunnellut klaaneja ja ottanut asian listalle. Näen pelillä on erittäin hyvät mahdollisuudet menestyä klaani-skenessä, mikäli serveri ongelmat ja tasapaino luokkien välillä saadaan kuntoon. Riepu on heitettyä Dicelle. Tulevaisuus näyttää saadaanko mustikkapiirakkaa vai kilo paskaa.
Team: =WAR=
23.03.2010 15:55
#16
M60:ssä on vaan pikkasen liikaa damagea muihin aseisiin verrattuna. M2 CG:ssä on aivan jäätävä splash damage, tarvi ampua kun sinne päin niin tontissa ollaan. Sitten on se kaikkien rakastava 40mm-putki. Jonkan latausaikaa voisi hidastaa vähän ja juoksusta ampuminen pitäisi olla epätarkkaa.
M60 tuntuu osuvan snipatessakin lähes one shot one kill. Mitä kauemmas sillä räiskii sitä suurempi damage sillä tuntuu olevan. Myös head shotteja sillä tuntuu tulevan muita aseita enemmän o_O
40mm olen itse miettinyt, että ainakin suora osuma parista metristä ennen kuin räjähtää pitäisi poistaa. Osa vain juoksee se kädessä ja toivoo et se osuu torsoon niin tappaa heti vaikkei räjähdä. Myös räjähdys aikaa täytyisi laittaa isompi viive niin se ei olisi enää lähitaistelu ase vaan se olis kauempaa tuettava malli niin kuin sen pitäis olla.
Pistoolit ovat myös jotenkin yllättävän tulisia. Monesti pistoolilla voittaa lähitaistelun lähes mitä tahansa asetta vastaan.
Itse tykkäsin 2142 ase balanssista ja siinä oli hitboksitkin kohdillaan. (en vaan antanut "tulevaisuuden" haitata menoa, peliä se vain on.)
23.03.2010 17:43
#17
24.03.2010 15:36
#18
Tasojahan on 50, mitäs noilla viimeisillä rankeilla saa? Ei mitään. Esim. G3:n olisi voinut laittaa vasta tasolle ~45, nykyisen 22:n sijaan.
En myöskään käsitä miksi UMP-45 on Engineerin viimeinen ase, onhan se kaikin puolin huonompi kuin AKS-74U.
24.03.2010 15:54
#19
En myöskään käsitä miksi UMP-45 on Engineerin viimeinen ase, onhan se kaikin puolin huonompi kuin AKS-74U.
Sehän on pelaajasta kiinni.
kaikin puolin hyvä arvostelu ja saisivat jo korjata sen mg36 punatähtäimen hardcore modessa
25.03.2010 21:50
#20
<<12>>