Arvostelussa Legend of Grimrock

Laitteistovaatimukset Käyttöjärjestelmä: Windows Vista / XP / 7 Prosessori: Intel Dual Core 2GHz / AMD 2.8GHz tai parempi Muisti: 2 GB Näytönohjain: ATI Radeon X1600 tai NVIDIA GeForce 7600 tai parempi (512MB muistia sekä Shader Model 3.0) DirectX: Microsoft DirectX(R) 9.0c Kiintolevy: 1 GB vapaata tilaa Testilaitteisto - PC: Käyttöjärjestelmä: Windows 7 64-Bit Prosessori: AMD Phenom II X4 940 Muisti: 4 GB Näytönohjain: ATI Radeon HD 6950

Aloitettakoon tämä arvostelu sanomalla, että ennakkoluulot ovat usein olleet allekirjoittaneelle  esteenä useille hienoille kokemuksille. Nämä kirotut ennakko-oletukset ovat usein niin vankkumattomia, ettei niitä kukaan tahdo rikkoa. Joku ei suostu pelaamaan Skyrimiä, toinen  Battlefieldiä ja kolmas League of Legendsiä. Kaikki kolme peliä voi, ja todennäköisesti ovatkin  hyviä pelejä, mutta jokin oletus pelistä, oli se sitten aikaisemmin nähty kuva, video tai vaikka  kokemus pelisarjan edellisessä pelissä estää itseä kokeilemasta uutta peliä. Ja ennakkoluulot  ovat suurin ongelma ikinä, sillä objektiivista näkemystä on hankala väittää vääräksi, kun joku on vakavasti jotain mieltä.  

Myönnettäkööt myös, että Legend of Grimrock ei ihan aluksi sytyttänyt itsessä sitä tunnetta,  mitä se mahdollisesti sytyttää usean genren fanin keskuudessa. Peli on suomalaisen indie-studion, Almost Humanin esikoispeli, jossa on selvää AAA-tason laatua nähtävissä. Pienestä neljän  miehen tiimistä huolimatta oldschool-henkiseen peliin on saatu erittäin uskottava ympäristö ja viholliset ovat luonnollisen oloisia. Graafisesti peli on jopa häikäisevän hyvännäköinen varjostusefekteineen, joskaan seinien tekstuureissa ei suuria vaihteluita ole. Ehkä se kuuluu asiaan. Grafiikan ohella ympäristöä ehostavat tietysti tarkkaan harkitut äänitehosteet, jotka kuulokkeiden kanssa antavat lisää fiilistä ja joissain tilanteissa auttavat muistuttamaan pelaajaa sijainnistaan.



Pelaajalla on käytössään neljän hengen ryhmä, joka oletetusti liikkuu ruuduilla neliömuodostelmassa. Eturivin kaverit voivat käyttää jokaista asetta, kun taas takarivissä olevat kaksi ovat rajoitettuja heitettäviin ja ammuttaviin aseisiin, sekä loitsuihin. Peli antaa  vaihtoehdon luoda haluamanlaisensa hahmot, mutta jos siitä ei välitä, on mahdollisuus valita  satunnaisesti luodut neljä hahmoa. Alussa on myös valittavissa vaikeustaso, kenttä sekä  haluaako old-school -tilan päälle. Kyseistä asetusta suosittelen vain, jos haluat lisää  haastetta, piirtää itse karttoja tai jos muistat tosi hyvin missä olet kulkenut. Kenttiä on julkaisuhetkellä vain yksi, mutta lisäsisältönä tai käyttäjien tuottamana sitä näyttäisi olevan luvassa lisää. Old-school -tila poistaa käytöstä kartan, jonka avulla näkee mitkä alueet on tutkinut ja mitä ei. Liian vaikeaa sen poistaminen ei pelistä kuitenkaan tee, sillä jotkin palapelit saattavat viedä pitemmänkin tovin, jolloin kentät alkavat pikkuhiljaa jäädä huonomuistisemmankin mieleen.

Peli käynnistyy perinteisellä tilanteen selostuksella ja pienellä juonen kertomisella, joka loppujen lopuksi jää kaiken muun tapahtuvan taustalle. Juoneen ei nähtävästi ole panostettu yhtä paljoa kuin muihin ominaisuuksiin, mutta tarinastakin pääsee perillä, jos keräilee maassa olevia kääröjä, jotka joku aikaisempi luolastoja seikkaillut hahmo on sinne jättänyt.

Alussa pelaajalle annetaan mahdollisuus  liikkua rauhassa ja totutella pelin liikuntamekaniikkaan, joka on nykypeleihin verrattuna todella poikkeava. Tämä pieni harjoittelusessio onkin paikallaan, sillä ensikertalaiselle liikkuminen saattaa tuntua vieraalta. Pelissä liikkuminen tapahtuu tavallaan ruutu kerrallaan eli yksi w-napin painallus vie pelaajan ruudun verran eteenpäin. Hiirellä katselemaan pääsee vapaasti, mutta lopulta katse lukittuu aina eteenpäin. Pienen harjoittelun jälkeen allekirjoittanutkin lopetti seiniä päin kävelyn ja sai edistystä aikaan ja jo muutaman tunnin jälkeen alkoi mekaniikka olla hallussa niin hyvin, että taistelussa onnistui helposti välttämään minkäänlaista osumaa, kun vähän huiputti tekoälyä. Noin muuten liikkuminen on hyvin sulavaa, kunhan muistaa olla painamatta wasd-näppäimiä pohjassa, sillä pelillä on tapana muistaa erittäin hyvin mitä pelaaja painoi. Tämä tulee selväksi kun rappusissa tai putousten lähellä painelee vahingossa jotain nappia liian usein, tai väärään aikaan. Satunnaisesti sijoitetut reiät ympäri kenttää eivät kuitenkaan tuhoa pelaajan edistystä kokonaan, vaan usein vahingollisesta liikkeestä selviää pienellä lisätaistelulla kerrosta alempana.



Taistelu pelissä tapahtuu perinteisin menetelmin joko miekan, jousen, loitsujen tai erilaisten heittoaseiden avulla. Koko taistelumekaniikka on suht yksinkertainen. Hyökkäys tapahtuu painamalla oikealla hiirellä aseen kuvaa ja toivomalla, että se osuu. Miekat ja muut lähitaisteluaseet ovat usein vähemmän luotettavia osumistarkkuudessaan kuin esimerkiksi nuolet ja loitsut, mutta loitsujen käyttö on kallista energian suhteen, joten kannattaa miettiä miten ja milloin niitä käyttää. Uusia loitsuja pystyy oppimaan keräämällä kääröjä ympäri kenttiä ja parantamalla tarvittavia loitsutasoja. Pelissä on myös mahdollisuus valmistaa rohtoja eri tarpeisiin. Kasveja yhdistelemällä voi luoda esimerkiksi terveys-, energia- ja vastamyrkkyrohtoja.

Edellämainituista ominaisuuksista huolimatta ominaisuuslista jää aika lyhyeksi. Taistelun aikana sekä rohtoja valmistaessa kokee käytännössä kaikki ne tavallisesta poikkeavat ominaisuudet. Muutoin tapahtumat ovat hyvin arkisia: ovet aukeavat aina joko avaimella, laattojen päällä seisomisella, nappien painalluksilla tai joskus ihan vaan vetämällä oven viereistä vipua. Onneksi tilannetta hieman parantaa se, etteivät kaikki ovet aukea ihan niin yksiselitteisesti kuin voisi kuvitella, vaan pelaaja voi joutua miettimään esimerkiksi miten saisi painoa laatalle, jonne ei pääse tai vetämään vivusta ja seisomaan yhtäaikaisesti 10 metrin päässä olevalla laatalla, ajastimen juostessa.



Oppimiskäyrä on kestettävän jyrkkä. Peli ei rankaise liian kovalla kädellä  epäonnistumisista, mutta saattaa välillä olla hieman rasittava. Tehtävät, joita pelaajalle  esitetään eivät ole liian helppoja, joten ensimmäisellä kerralla on vaikeaa pelata läpi ennätysajassa. Jotkin tehtävät ovat ensivilauksella erittäin loogisia ja niistä  pääsee läpi hoksottimia käyttämällä, mutta välillä puseroon hiipii fiilis, ettei tehtävää ole mahdollista ratkaista lainkaan.  Toisinaan tehtävän ratkaiseminen edellyttää käytäviä pitkin edestakaista kävelyä, kun yrittää etsiä sitä pientä aikaisemmin huomaamatta jäänyttä nappia seinistä. Tämän ärsyttävyys on onneksi saatu minimoitua laittamalla tehtävään  liittyvät vihjeet usein tarpeeksi lähelle tehtävää, jolloin pitkät kävelyt takaisin alkumetreille on onnistuttu välttämään. Pelaajaa myös palkitaan erilaisilla piilotetuilla palkinnoilla, joita voi löytää ympäristöä tarkkaan tutkimalla.



Muutamaa negatiivista pointtia laskematta, Legend of Grimrock osaa olla mielenkiintoinen ja mukava pelikokemus. Vaikka peli ei kulje samalla tasolla muiden tämän päivän roolipelien kanssa, ei sen ole tarkoituskaan, mistä syystä se on harkinnan arvoinen kokemus. Mikäli on vuosia sitten pelannut luolaseikkailuja ja haikailee niiden perään, voin luvata että tarjolla on nyt jotain samantyylistä, joka on luotu nykyajan teknologialla. Tämän genren pelit ovatkin harvassa, joten on virkistävää saada vähän vaihtelua tarjontaan. Suomalaisen Almost Humanin esikoispeli on erittäin lupaava näyte siitä mihin tiimi pystyy ja toivottavasti tästä mennään vain parempaan suuntaan.