Suurena Halo-sarjan fanina petyin pelit kehittäneen Bungien siirryttyä Microsoftilta Activisionin leipiin. Pelisarja, jota olin pelannut vuodesta 2001 lähtien, jäi ilman kehittäjää, sillä sarjan oikeudet pysyivät Microsoftin hallussa. Microsoft ei tietenkään hylännyt pelisarjaa, onhan se Xbox 360:n myydyin yksinoikeuspeli. Niinpä vuonna 2007 pystyyn polkaistiin 343 Industries niminen studio jatkamaan Halon kehitystä. Studion ensimmäinen Halo oli vuonna 2001 julkaistun Halo: Combat Evolvedin uudelleenjulkaisu HD-grafiikoilla. Vaikka Halo Anniversary olikin onnistunut lämmittely pelille, joka aikoinaan näytti, että FPS-pelit toimivat myös konsoleilla, jäi mieltä kalvamaan epäilys pystyisikö 343 Industries samaan mitä Bungie oli sarjan kanssa tehnyt yli kymmenen vuotta.
Pelko oli kuitenkin turha, sillä Halo 4 ei petä. Microsoftille ja tietenkin 343 Industriesille täytyy antaa kiitosta, sillä eräiden toisten julkaisijoiden käsissä pelisarjasta olisi todennäköisesti muodostunut vain jälleen uusi Call Of Duty -kopio.
Yksinpeli
Halo 3:n tapahtumista on vierähtänyt reilu neljä vuotta, Master Chief ja hänen tekoälykumppaninsa Cortana ovat tuuliajolla ulkoavaruudessa, kun aluksen hälytys pärähtää soimaan - vanha tuttu Covenant on päättänyt piipahtaa aluksella. Ihmisten ja Covenant-liittouman aselepo on neljässä vuodessa unohtunut ja Master Chief herätetään syväjäästä karkottamaan kutsumattomia vieraita. Taistelun tuoksinassa alus tekee pakkolaskun oudolle planeetalle, josta löytyy täysin uusi Promethean-muukalaisrotu. Vastaanotto ei ole lämmin ja Master Chief joutuukin molempien rotujen tähtäimiin.
Juonellisesti Halo 4 aloittaa uuden Reclaimer-saagan, joka tulee olemaan trilogia, eli lisää Haloa on luvassa. Tarinaahan on kirjoitettu pelien lisäksi myös kirjoissa ja sarjakuvissa, joista juoneen ammennetaankin runsaasti, vaikka pelin tapahtumat eivät suoraan muusta formaatista löydykään. Halo 4 yrittää erottua edellisistään juonellisesti jättämällä machoilun vähemmälle ja näyttämällä, että Master Chief ei ulkonäöstään huolimatta ole kone. Juoni on hyvin kirjoitettu. Cortanan ja Master Chiefin välinen suhde syventyy entisestään pelin edetessä ja pelin lopussa voi herkemmältä jopa kyynel vierähtää. Edellisen trilogian lopuista poiketen Halo 4:n lopetus on hieman hämmentävä, sillä tarina tuntuu loppuvan täysin, eikä jatko-osien tarinaa pedata ollenkaan. Jääkin nähtäväksi miten 343 Industries aikoo tarinaa jatkaa Halo 5:n osalta. Lukijoille vinkiksi: jos peliin piilotettuja terminaaleja, jotka taustoittavat pelin tarinaa, ei jaksa etsiä, kannattaa videot käydä katsomassa vaikka YouTubesta, sillä ilman niitä menee iso osa tarinasta ohi.
Halojen yksinpelin suurin valtti on aina ollut vapaa eteneminen kentissä. Vaikka yksinpelin kentät ovatkin putkia kuten räiskintäpeleissä yleensä, ne ovat hyvin leveitä putkia, joissa voi edetä jalkapatikan lisäksi erilaisilla kulkuneuvoilla oman mielensä mukaan. Tätä perintöä jatkaa Halo 4: taistelutantereet ovat entistä suurempia ja jopa sisätiloissa taistellaan isoissa avonaisissa hangaareissa. Toinen Halon kulmakiviä on aina ollut rautaiset kontrollit, eikä Halo 4 jää edeltäjiänsä huonommaksi. Samoihin erittäin tarkkoihin ja sulaviin kontrolleihin on tehty yksi muutos, sillä pelistä löytyy nykyshoottereistä tuttu sprinttinappi, josta Master Chief pyrähtää nopeaan juoksuun. Valitettavasti muista peleistä tuttu tuplapyssyttely on pudotettu pois ja pelaajan on tyytyminen yhteen aseeseen kerrallaan.
Graafisesti Halo 4 on erittäin näyttävä, varsinkin pelin hahmot ja aseet on erittäin tarkasti mallinnettu. Maisemat ovat osaltaan sekä kauniita että hieman tylsiä. Vaikka hetkellisesti horisontista löytyy erittäin hienoja näkymiä, planeetta, jolle peli suurimmaksi osaksi sijoittuu, ei ole kovin monipuolinen. Näyttävimmät tehtävät sijoittuvat aavikko- ja viidakkomaisemiin, mutta iso osa pelistä taistellaan melko ankeissa kivikoissa. Pelin äänimaailma on saanut kasvojenkohotuksen, aseet kuulostavat erittäin munakkaalta ja ääninäyttely on loistavaa. Musiikkipuolella on luovuttu perinteisestä munkkikuorosta ja siirrytty hieman tavallisimpiin sointuihin. Musiikki on pätevää mutta sen osuus tunnelman kohottajana on selkeästi pienentynyt edellisistä peleistä. Xbox 360 pyörittää peliä sulavasti, eikä pätkimistä tai liikkeen hidastumista esiinny.
Uusi Promethean-rotu koostuu kolmesta eri tyyppisestä vihollisesta. Koiran näköinen Crawler ampuu konekivääritulta, osaa kiipeillä seinillä ja käy myös välillä lähitaisteluun. Pieni, lentävä Watcher-robotti puolustaa muita hahmoja suojilla ja jopa herättää niitä henkiin. Suurimman uhan muodostaa Knight-taistelijaluokka. Sitkeät Knightit osaavat teleporttautua ja käyttävät kaikkia aseluokkia. Prometheanit ovat hyvin suunniteltuja, eikä mikään luokista tunnu turhalta tai ärsyttävältä. Hienona lisänä rotu kuollessaan palaa tuhkaksi ja efekti lähtee liikkeelle kohdasta, johon tappava isku osuu.
Covenant ei tällä kertaa saa lisäystä luokkiinsa, mutta rotua on muutettu selkeästi synkemmäksi. Master Chief ei enää ymmärrä Covenanttien kieltä ja edes tykinruokana tunnetut pienet Gruntit eivät enää juokse karkuun alakynteen joutuessaan. Itse pidin aina Halon humoristisesta otteesta, joten tämä muutos on pieni miinus kirjoissani.
Uusia aseita on useita, mutta ne ovat lähinnä vain Promethean-versioita aseluokista, joten mitään mullistavaa ei ole tiedossa. Aseet ovat muutenkin pieni pettymys, sillä jokaisella rodulla on oma ase eri aseluokkiin, mutta keskenään niillä ei ole juurikaan eroa. Rynnäkkökivääri on rynnäkkökivääri oli se sitten ihmis-, Promethean- tai Covenant-versio. Erikoisempia aseita kuten sinkoja ja tarkkuuskivääreitä löytyy harmittavan harvoin ja ammuksia niihin vielä harvemmin. Suurin osa pelistä tuleekin pelattua rynnäkkökivääreillä ja karbiineilla. Ainoa uusi ajoneuvo löytyy ihmisten asearsenaalista, Mantis-nimeä kantava kävelijärobotti sylkee ohjus- ja konekivääritulta. Muita ajoneuvoja ovat mm. tutut mönkijät, tankit, lentokoneet sekä legendaarinen Warthog-maasturi.
Yksinpeli on ohi valitettavan nopeasti, lopputekstit valuvat ruudulla vaikeustasosta riippuen noin 5-6 tunnin jälkeen. Olo on kuitenkin hyvä, sillä peli tarjoaa hienon elämyksen, jonka kohokohdat ovat ehkä hienointa Haloa koskaan. Pelin dynaamisuuden ansiosta myös uudelleenpeluuarvo on erittäin korkealla, tehtävät voi suorittaa juuri niin kuin itse haluaa, vaihtoehtoja on reilusti. Kampanjasta löytyy myös täysi CO-OP-tuki, jossa tehtävät pääsee tahkoamaan läpi korkeintaan neljän kaverin kanssa, joko samalla konsolilla, System Linkillä tai Xbox Livessä. CO-OP-moodi toimii erittäin hyvin eikä kentissä juurikaan tule ruuhkaa, myös tykinruokaa piisaa jokaiselle. Valitettavasti Livessä CO-OP-pelimuotoa pääsee pelaamaan ainoastaan kaverilistalta löytyvien pelaajien kanssa.
Halo 4:n yksinpeliä kuvaa ehkä parhaiten kenttä, jossa mariinijoukot saattavat kerrostalon kokoista Rhino-ajoneuvoa aavikon läpi. Master Chief voi jäädä laitteen kyytin antamaan tulitukea turreteilla ja tarkkuuskiväärillä tai napata rakettirepun selkäänsä ja hypätä alas vihollisten sekaan aiheuttamaan tuhoa. Maan pinnalla voi vaikka siirtyä Warthogin rattiin tai jos on tarpeeksi nopea, varastaa Covenant-tankki omaan käyttöönsä. Erittäin vapaata, erittäin hauskaa.
Spartan-Ops
Jos kaverilistalta ei löydy Halo 4:n omistavia pelaajia, pääsee tekoälyvihollisia tuhoamaan Spartan-Ops-pelimuodossa. Spartan-Ops tarjoaa uutta pelattavaa omalla juonellaan, joka kertoo uuden SPARTAN-IV-ryhmän supersotilaiden tarinaa. Viikottain julkaistavat kappaleet koostuvat viidestä lyhyestä noin 15 minuutin CO-OP-tehtävästä. Spartan-Ops on ristiriitainen tapaus; kappaleet alkavat komealla ja kiinnostavalla juonivideolla, mutta itse tehtävät liittyvät juoneen hatarasti. Tehtävät eivät myöskään ole kovin monipuolisia. Pelaajat heitetään alueelle, raivataan armeijallinen vihollisia ja tilataan kuljetus takaisin avaruuslaivalle. Neljälle pelaajalle suunnitelluissa tehtävissä vihollisia tulee vastaan laumoittain, välillä jopa niin paljon, että ruudunpäivitys kyykkää hetkellisesti. Oudosti vain viimeisin kappale on pelattavissa Livessä. Jos jotain jäi väliin, on tehtävät tahkottava yksin tai kavereiden kanssa. Spartan-Ops on mukava lisä Halo 4:ään mutta ei tarjoa mitään mullistavan hienoa.
Moninpeli
Halo: Reachistä nauttineille Halo 4:n moninpelimuodot ovat hienoinen pettymys, sillä monta pelimuotoa on tiputettu pois. Leikkurin kynsiin ovat joutuneet mm. Firefight, Invasion, Stockpile ja Multi-team. Jäljellä on tutuista pelimuodoista Slayer, lipunryöstö, kukkulan kuningas ja Oddball. Uusina tuttavuuksina nähdään Dominion, jossa joukkueet valtaavat useita alueita samanaikaisesti, Regicide, kaikki-vastaan-kaikki rämistely, jossa pistelistan ykkösen tappamisesta saa lisäpisteitä, sekä ns. Zombi-moodi Flood. Edellämainituista on myös erikseen pieniä muunnelmia, joissa aseita on rajoitettu tai pelaajamäärää nostettu, mikä nostaa tämän hetkisen pelimuotomäärän yhteentoista. Pelimuotoja on tulossa lisää ladattavana sisältönä.
Karttoja löytyy tällä hetkellä 13, mutta niitäkin on tulossa vielä kuusi lisää tulevaisuudessa. Karttatyyppejä on kolme ja ne on suunniteltu eri pelimuotoja silmällä pitäen. Slayerille ja Regicidelle suunnattuja pienempiä yhden rakennuksen ympärille keskittyviä, lähitaistelua painottavia, karttoja on pari. Hieman laajempia, joissa onnistuvat oikeastaan kaikki pelimuodot, Big Team Slayeriä ja Dominionia lukuun ottamatta, on suurin osa. Suurimmat taistelukentät tarjoaa Big Team Slayer ja Dominion -pelimuodot. Maksimissaan 16 pelaajaa pääsee ottamaan mittaa laajoilla kentillä, joista löytyy myös ajoneuvoja tankeista lentokoneisiin.
Halo: Reachistä tuttu hahmonkehitys tekee paluun, pelaamalla saa pisteitä, joilla noustaan leveleissä. Leveleiden ropistessa tippuu tilille Spartan-pisteet, joilla avataan käyttöön aseita, panssarin ominaisuuksia ja muita bonuksia. Asevalikoimasta löytyy ainoastaan rynnäkkökivääreitä ja karbiineita, joten peliä enemmän tahkoneet eivät saa suurta etua ostoksistaan. Pelaaja voi valita itselleen maksimissaan viisi erilaista aseprofiilia, joiden sisältöä ei voi vaihtaa kesken pelin. Profiilien välillä voi vaihtaa pelissä kuolemien välillä. Panssarin ominaisuuksista valittavana löytyy mm. näkymättömyyttä, kätevää suojakilpeä, pientä auttajarobottia tai omaa suosikkiani rakettireppua. Jos näissä ei näpertely riitä, löytyy muokattavaa lisää. Oman Spartalaisen panssaria voi nimittäin muokata mielensä mukaan. Panssari on jaettu seitsemään eri osaan ja kahteen eri väritykseen. Uusia panssarin osia aukeaa leveleiden kertyessä.
Itse pelissä isompia aseita syntyy sattumanvaraisesti ympäri karttaa. Aseiden paikat näkyvät pelaajien ruudussa, joten raketinheittimen syntyessä kannattaa suunnata aseikonin suuntaan. Isompia tussareita saa myös tappamalla, kun pisteitä on tahkonnut tarpeeksi saa valita pienen bonuksen, joko aseen tai hetkellisen edun. Eduista löytyy mm. lisää kestoa suojakilpiin, lisää vahinkoa aseilla tai lisää juoksunopeutta.
Moninpeli on tuttua Haloa. Pelimuodosta riippuen pelitapa vaihtelee hektisestä liipaisin pohjassa juoksemisesta, hieman rauhallisempaan menoon, jossa karbiinit laulavat ja ajoneuvot temmeltävät. Aloittelijalle Halo 4 ei ole helpoimmasta päästä. Jos ohjain ei pysy kädessä, tulee kentällä armotta nappia otsaan. Taidot kuitenkin karttuvat melko nopeasti, varsinkin jos on ensin pelannut yksinpelin läpi, jossa pelin kuviot tulevat tutuksi.
Valitettavasti matsit pyörivät edelleen aina jonkun pelaajan konsolilla, jolloin huonon yhteyden päässä oleva isäntä saattaa aiheuttaa pahaa lagia peliin. Myös isännän poistuessa kesken pelin muut pelaajat joutuvat odottelemaan, että peli valitsisi uuden isännän paikalla olevista pelaajista. Muuten moninpeli pyörii aina jouheasti eikä ruudunpäivityksessäkään ole ongelmaa.
Kilpapelaajille pelistä löytyy Custom Games -osio, josta pelaajat voivat luoda oman näköisensä matsin. Valittavana on pelimuodon ja kartan lisäksi todella paljon hienosäätömahdollisuuksia pelimuotoon. Mukana on myös edellisistä peleistä tutut Forge, jossa pelaaja voi muokata valmiista kartoista oman näköisensä, ja Theater, josta voi katsella peliensä nauhoituksia ja tallentaa niitä.
Yhteenveto
Yksinpeli tarjoaa kauniin ja vaihtelevan kokemuksen, jossa oikeasti pelataan eikä katsella interaktiivista elokuvaa. Rautainen moninpeli takaa kiinnostuksen pitkäksi aikaa, jopa kilpapeliareenoille asti. Kirsikkana kakun päällä ovat uusi tuttavuus Spartan-Ops sekä jatkuvasti julkaistava ilmainen lisäsisältö. Kaikki tämä tekee Halo 4:stä yhden vuoden kovimmista paketeista, joka kuuluu jokaisen Xbox 360:n omistajan pelikokoelmaan.
Arvosana: 9/10
Pelko oli kuitenkin turha, sillä Halo 4 ei petä. Microsoftille ja tietenkin 343 Industriesille täytyy antaa kiitosta, sillä eräiden toisten julkaisijoiden käsissä pelisarjasta olisi todennäköisesti muodostunut vain jälleen uusi Call Of Duty -kopio.
Halo 4
|
Yksinpeli
Halo 3:n tapahtumista on vierähtänyt reilu neljä vuotta, Master Chief ja hänen tekoälykumppaninsa Cortana ovat tuuliajolla ulkoavaruudessa, kun aluksen hälytys pärähtää soimaan - vanha tuttu Covenant on päättänyt piipahtaa aluksella. Ihmisten ja Covenant-liittouman aselepo on neljässä vuodessa unohtunut ja Master Chief herätetään syväjäästä karkottamaan kutsumattomia vieraita. Taistelun tuoksinassa alus tekee pakkolaskun oudolle planeetalle, josta löytyy täysin uusi Promethean-muukalaisrotu. Vastaanotto ei ole lämmin ja Master Chief joutuukin molempien rotujen tähtäimiin.
Juonellisesti Halo 4 aloittaa uuden Reclaimer-saagan, joka tulee olemaan trilogia, eli lisää Haloa on luvassa. Tarinaahan on kirjoitettu pelien lisäksi myös kirjoissa ja sarjakuvissa, joista juoneen ammennetaankin runsaasti, vaikka pelin tapahtumat eivät suoraan muusta formaatista löydykään. Halo 4 yrittää erottua edellisistään juonellisesti jättämällä machoilun vähemmälle ja näyttämällä, että Master Chief ei ulkonäöstään huolimatta ole kone. Juoni on hyvin kirjoitettu. Cortanan ja Master Chiefin välinen suhde syventyy entisestään pelin edetessä ja pelin lopussa voi herkemmältä jopa kyynel vierähtää. Edellisen trilogian lopuista poiketen Halo 4:n lopetus on hieman hämmentävä, sillä tarina tuntuu loppuvan täysin, eikä jatko-osien tarinaa pedata ollenkaan. Jääkin nähtäväksi miten 343 Industries aikoo tarinaa jatkaa Halo 5:n osalta. Lukijoille vinkiksi: jos peliin piilotettuja terminaaleja, jotka taustoittavat pelin tarinaa, ei jaksa etsiä, kannattaa videot käydä katsomassa vaikka YouTubesta, sillä ilman niitä menee iso osa tarinasta ohi.
Halojen yksinpelin suurin valtti on aina ollut vapaa eteneminen kentissä. Vaikka yksinpelin kentät ovatkin putkia kuten räiskintäpeleissä yleensä, ne ovat hyvin leveitä putkia, joissa voi edetä jalkapatikan lisäksi erilaisilla kulkuneuvoilla oman mielensä mukaan. Tätä perintöä jatkaa Halo 4: taistelutantereet ovat entistä suurempia ja jopa sisätiloissa taistellaan isoissa avonaisissa hangaareissa. Toinen Halon kulmakiviä on aina ollut rautaiset kontrollit, eikä Halo 4 jää edeltäjiänsä huonommaksi. Samoihin erittäin tarkkoihin ja sulaviin kontrolleihin on tehty yksi muutos, sillä pelistä löytyy nykyshoottereistä tuttu sprinttinappi, josta Master Chief pyrähtää nopeaan juoksuun. Valitettavasti muista peleistä tuttu tuplapyssyttely on pudotettu pois ja pelaajan on tyytyminen yhteen aseeseen kerrallaan.
Graafisesti Halo 4 on erittäin näyttävä, varsinkin pelin hahmot ja aseet on erittäin tarkasti mallinnettu. Maisemat ovat osaltaan sekä kauniita että hieman tylsiä. Vaikka hetkellisesti horisontista löytyy erittäin hienoja näkymiä, planeetta, jolle peli suurimmaksi osaksi sijoittuu, ei ole kovin monipuolinen. Näyttävimmät tehtävät sijoittuvat aavikko- ja viidakkomaisemiin, mutta iso osa pelistä taistellaan melko ankeissa kivikoissa. Pelin äänimaailma on saanut kasvojenkohotuksen, aseet kuulostavat erittäin munakkaalta ja ääninäyttely on loistavaa. Musiikkipuolella on luovuttu perinteisestä munkkikuorosta ja siirrytty hieman tavallisimpiin sointuihin. Musiikki on pätevää mutta sen osuus tunnelman kohottajana on selkeästi pienentynyt edellisistä peleistä. Xbox 360 pyörittää peliä sulavasti, eikä pätkimistä tai liikkeen hidastumista esiinny.
Uusi Promethean-rotu koostuu kolmesta eri tyyppisestä vihollisesta. Koiran näköinen Crawler ampuu konekivääritulta, osaa kiipeillä seinillä ja käy myös välillä lähitaisteluun. Pieni, lentävä Watcher-robotti puolustaa muita hahmoja suojilla ja jopa herättää niitä henkiin. Suurimman uhan muodostaa Knight-taistelijaluokka. Sitkeät Knightit osaavat teleporttautua ja käyttävät kaikkia aseluokkia. Prometheanit ovat hyvin suunniteltuja, eikä mikään luokista tunnu turhalta tai ärsyttävältä. Hienona lisänä rotu kuollessaan palaa tuhkaksi ja efekti lähtee liikkeelle kohdasta, johon tappava isku osuu.
Covenant ei tällä kertaa saa lisäystä luokkiinsa, mutta rotua on muutettu selkeästi synkemmäksi. Master Chief ei enää ymmärrä Covenanttien kieltä ja edes tykinruokana tunnetut pienet Gruntit eivät enää juokse karkuun alakynteen joutuessaan. Itse pidin aina Halon humoristisesta otteesta, joten tämä muutos on pieni miinus kirjoissani.
Uusia aseita on useita, mutta ne ovat lähinnä vain Promethean-versioita aseluokista, joten mitään mullistavaa ei ole tiedossa. Aseet ovat muutenkin pieni pettymys, sillä jokaisella rodulla on oma ase eri aseluokkiin, mutta keskenään niillä ei ole juurikaan eroa. Rynnäkkökivääri on rynnäkkökivääri oli se sitten ihmis-, Promethean- tai Covenant-versio. Erikoisempia aseita kuten sinkoja ja tarkkuuskivääreitä löytyy harmittavan harvoin ja ammuksia niihin vielä harvemmin. Suurin osa pelistä tuleekin pelattua rynnäkkökivääreillä ja karbiineilla. Ainoa uusi ajoneuvo löytyy ihmisten asearsenaalista, Mantis-nimeä kantava kävelijärobotti sylkee ohjus- ja konekivääritulta. Muita ajoneuvoja ovat mm. tutut mönkijät, tankit, lentokoneet sekä legendaarinen Warthog-maasturi.
Yksinpeli on ohi valitettavan nopeasti, lopputekstit valuvat ruudulla vaikeustasosta riippuen noin 5-6 tunnin jälkeen. Olo on kuitenkin hyvä, sillä peli tarjoaa hienon elämyksen, jonka kohokohdat ovat ehkä hienointa Haloa koskaan. Pelin dynaamisuuden ansiosta myös uudelleenpeluuarvo on erittäin korkealla, tehtävät voi suorittaa juuri niin kuin itse haluaa, vaihtoehtoja on reilusti. Kampanjasta löytyy myös täysi CO-OP-tuki, jossa tehtävät pääsee tahkoamaan läpi korkeintaan neljän kaverin kanssa, joko samalla konsolilla, System Linkillä tai Xbox Livessä. CO-OP-moodi toimii erittäin hyvin eikä kentissä juurikaan tule ruuhkaa, myös tykinruokaa piisaa jokaiselle. Valitettavasti Livessä CO-OP-pelimuotoa pääsee pelaamaan ainoastaan kaverilistalta löytyvien pelaajien kanssa.
Halo 4:n yksinpeliä kuvaa ehkä parhaiten kenttä, jossa mariinijoukot saattavat kerrostalon kokoista Rhino-ajoneuvoa aavikon läpi. Master Chief voi jäädä laitteen kyytin antamaan tulitukea turreteilla ja tarkkuuskiväärillä tai napata rakettirepun selkäänsä ja hypätä alas vihollisten sekaan aiheuttamaan tuhoa. Maan pinnalla voi vaikka siirtyä Warthogin rattiin tai jos on tarpeeksi nopea, varastaa Covenant-tankki omaan käyttöönsä. Erittäin vapaata, erittäin hauskaa.
Spartan-Ops
Jos kaverilistalta ei löydy Halo 4:n omistavia pelaajia, pääsee tekoälyvihollisia tuhoamaan Spartan-Ops-pelimuodossa. Spartan-Ops tarjoaa uutta pelattavaa omalla juonellaan, joka kertoo uuden SPARTAN-IV-ryhmän supersotilaiden tarinaa. Viikottain julkaistavat kappaleet koostuvat viidestä lyhyestä noin 15 minuutin CO-OP-tehtävästä. Spartan-Ops on ristiriitainen tapaus; kappaleet alkavat komealla ja kiinnostavalla juonivideolla, mutta itse tehtävät liittyvät juoneen hatarasti. Tehtävät eivät myöskään ole kovin monipuolisia. Pelaajat heitetään alueelle, raivataan armeijallinen vihollisia ja tilataan kuljetus takaisin avaruuslaivalle. Neljälle pelaajalle suunnitelluissa tehtävissä vihollisia tulee vastaan laumoittain, välillä jopa niin paljon, että ruudunpäivitys kyykkää hetkellisesti. Oudosti vain viimeisin kappale on pelattavissa Livessä. Jos jotain jäi väliin, on tehtävät tahkottava yksin tai kavereiden kanssa. Spartan-Ops on mukava lisä Halo 4:ään mutta ei tarjoa mitään mullistavan hienoa.
Moninpeli
Halo: Reachistä nauttineille Halo 4:n moninpelimuodot ovat hienoinen pettymys, sillä monta pelimuotoa on tiputettu pois. Leikkurin kynsiin ovat joutuneet mm. Firefight, Invasion, Stockpile ja Multi-team. Jäljellä on tutuista pelimuodoista Slayer, lipunryöstö, kukkulan kuningas ja Oddball. Uusina tuttavuuksina nähdään Dominion, jossa joukkueet valtaavat useita alueita samanaikaisesti, Regicide, kaikki-vastaan-kaikki rämistely, jossa pistelistan ykkösen tappamisesta saa lisäpisteitä, sekä ns. Zombi-moodi Flood. Edellämainituista on myös erikseen pieniä muunnelmia, joissa aseita on rajoitettu tai pelaajamäärää nostettu, mikä nostaa tämän hetkisen pelimuotomäärän yhteentoista. Pelimuotoja on tulossa lisää ladattavana sisältönä.
Karttoja löytyy tällä hetkellä 13, mutta niitäkin on tulossa vielä kuusi lisää tulevaisuudessa. Karttatyyppejä on kolme ja ne on suunniteltu eri pelimuotoja silmällä pitäen. Slayerille ja Regicidelle suunnattuja pienempiä yhden rakennuksen ympärille keskittyviä, lähitaistelua painottavia, karttoja on pari. Hieman laajempia, joissa onnistuvat oikeastaan kaikki pelimuodot, Big Team Slayeriä ja Dominionia lukuun ottamatta, on suurin osa. Suurimmat taistelukentät tarjoaa Big Team Slayer ja Dominion -pelimuodot. Maksimissaan 16 pelaajaa pääsee ottamaan mittaa laajoilla kentillä, joista löytyy myös ajoneuvoja tankeista lentokoneisiin.
Halo: Reachistä tuttu hahmonkehitys tekee paluun, pelaamalla saa pisteitä, joilla noustaan leveleissä. Leveleiden ropistessa tippuu tilille Spartan-pisteet, joilla avataan käyttöön aseita, panssarin ominaisuuksia ja muita bonuksia. Asevalikoimasta löytyy ainoastaan rynnäkkökivääreitä ja karbiineita, joten peliä enemmän tahkoneet eivät saa suurta etua ostoksistaan. Pelaaja voi valita itselleen maksimissaan viisi erilaista aseprofiilia, joiden sisältöä ei voi vaihtaa kesken pelin. Profiilien välillä voi vaihtaa pelissä kuolemien välillä. Panssarin ominaisuuksista valittavana löytyy mm. näkymättömyyttä, kätevää suojakilpeä, pientä auttajarobottia tai omaa suosikkiani rakettireppua. Jos näissä ei näpertely riitä, löytyy muokattavaa lisää. Oman Spartalaisen panssaria voi nimittäin muokata mielensä mukaan. Panssari on jaettu seitsemään eri osaan ja kahteen eri väritykseen. Uusia panssarin osia aukeaa leveleiden kertyessä.
Itse pelissä isompia aseita syntyy sattumanvaraisesti ympäri karttaa. Aseiden paikat näkyvät pelaajien ruudussa, joten raketinheittimen syntyessä kannattaa suunnata aseikonin suuntaan. Isompia tussareita saa myös tappamalla, kun pisteitä on tahkonnut tarpeeksi saa valita pienen bonuksen, joko aseen tai hetkellisen edun. Eduista löytyy mm. lisää kestoa suojakilpiin, lisää vahinkoa aseilla tai lisää juoksunopeutta.
Moninpeli on tuttua Haloa. Pelimuodosta riippuen pelitapa vaihtelee hektisestä liipaisin pohjassa juoksemisesta, hieman rauhallisempaan menoon, jossa karbiinit laulavat ja ajoneuvot temmeltävät. Aloittelijalle Halo 4 ei ole helpoimmasta päästä. Jos ohjain ei pysy kädessä, tulee kentällä armotta nappia otsaan. Taidot kuitenkin karttuvat melko nopeasti, varsinkin jos on ensin pelannut yksinpelin läpi, jossa pelin kuviot tulevat tutuksi.
Valitettavasti matsit pyörivät edelleen aina jonkun pelaajan konsolilla, jolloin huonon yhteyden päässä oleva isäntä saattaa aiheuttaa pahaa lagia peliin. Myös isännän poistuessa kesken pelin muut pelaajat joutuvat odottelemaan, että peli valitsisi uuden isännän paikalla olevista pelaajista. Muuten moninpeli pyörii aina jouheasti eikä ruudunpäivityksessäkään ole ongelmaa.
Kilpapelaajille pelistä löytyy Custom Games -osio, josta pelaajat voivat luoda oman näköisensä matsin. Valittavana on pelimuodon ja kartan lisäksi todella paljon hienosäätömahdollisuuksia pelimuotoon. Mukana on myös edellisistä peleistä tutut Forge, jossa pelaaja voi muokata valmiista kartoista oman näköisensä, ja Theater, josta voi katsella peliensä nauhoituksia ja tallentaa niitä.
Yhteenveto
Yksinpeli tarjoaa kauniin ja vaihtelevan kokemuksen, jossa oikeasti pelataan eikä katsella interaktiivista elokuvaa. Rautainen moninpeli takaa kiinnostuksen pitkäksi aikaa, jopa kilpapeliareenoille asti. Kirsikkana kakun päällä ovat uusi tuttavuus Spartan-Ops sekä jatkuvasti julkaistava ilmainen lisäsisältö. Kaikki tämä tekee Halo 4:stä yhden vuoden kovimmista paketeista, joka kuuluu jokaisen Xbox 360:n omistajan pelikokoelmaan.
Plussat [+] | Miinukset [-] |
+ Monipuolisuus | - Isompien aseiden vähyys yksinpelissä |
+ Valinnan vapaus | - Yksinpelin lyhyys |
+ Juoni ja tunnelma | - Moninpelimuotoja voisi olla enemmän |
+ Kontrollit | |
+ Grafiikat ja äänet | |
+ Ilmainen lisäsisältö |
Arvosana: 9/10
MAINOS
MAINOS
1
20.11.2012 19:35
#1
21.11.2012 08:39
#2
21.11.2012 15:07
#3
konsolit on syöpää
Riippuu siitä mitä pelaa/tekee...
01.12.2012 23:59
#4
1