Quantum Break
|  |
Suomesta tuskin löytyy montaa pelien ystävää, jotka eivät fanita pelistudio Remedyä. Remedy yrittää aina tuoda jotain uutta peleihinsä: Max Paynen Bullet Time, Alan Waken kohdalla sääilmiöt ja valolla leikkiminen. Tällä kertaa yritetään harppausta aivan uudenlaiseen suuntaan. Quantum Breakin idea on yhdistää peli ja tv-sarja yhteen saumattomaan pakettiin, johon heitetään vielä kaupan päälle tarina aikamatkustuksesta. Ei ihan helpoin urakka, mutta Remedy onnistuu siinä melko hyvin.
Se tärkein, tarina
Tarina alkaa kun maailmanmatkaaja Jack Joyce palaa takaisin kotiin tapaamaan vanhaa kaveriaan Paul Sereneä. Paul on johtanut projektia, jonka tavoite on kehittää aikakone. Sitä lähdetään miehissä koeajamaan, mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja aikakone onnistuu rikkomaan itse ajan. Tämä aiheuttaa lähtölaskennan maailmanlopulle, kun aika tahtoo pysähtyä kokonaan. Käyntiin lähtee juonen vastakkainasettelu, kun Jack yrittää korjata tapahtunutta, mutta menneisyyteen matkustanut Paul on päättänyt, että ajan hajoamista ei voi estää, mutta siitä voi selvitä. Samassa rytäkässä molemmat saavat supervoimia, joilla vääristää aikaa. Voimista on erityistä hyötyä Jackille, sillä Paul on perustanut menneisyydessä Monarch-nimisen jättifirman hyväksikäyttäen tulevaisuudesta hankittuja sijoitusvinkkejä. Monarchilla on tietysti myös oma yksityisarmeija, joka on ottanut Riverportin kaupungin hallintaansa. Jackin ponnistukset ajan korjaamiseksi häiritsevät Paulin suunnitelmia, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että Jackille riittää rivipahiksia tapettavaksi loppuelämän tarpeisiin.
Juonta edistetään välivideoiden lisäksi parikymmentä minuuttia pitkillä TV-sarjan jaksoilla sekä maastosta löytyvillä tekstinpätkillä. TV-sarjan jaksot on tehty kuluja säästämättä ja laadullisesti niitä voi verrata aivan häpeilemättä oikeisiin tuotantoihin. Pääosia esittävät Hollywood-näyttelijät Shawn Ashmore (Jack), Dominic Monaghan (Jacking veli William) ja Courtney Hope (Jacking taistelupari Beth). Game of Thronesista tuttu Aidan Gillan tosin varastaa shown Paulina, joka on selkeästi pelin kiinnostavin hahmo ja Gillan vetää roolinsa vaikuttavasti. TV-sarjassa seurataan tapahtumia Monarchin sisällä; kaikki firmassa eivät ole samoilla linjoilla Paulin kanssa. Pieni vastarintajoukkio yrittää pistää kapuloita rattaisiin ja jokaisella tuntuu olevan omat motivaationsa hankaluuksien aiheuttamiseen, osa itsekkäämpiä kuin toiset.
TV-sarja pelissä
Olin yllättynyt kuinka hyvin TV-sarja toimii. Ennen jakson alkua päästään hetki Paulin saappaisiin, kun hän tekee isoja päätöksiä Junctioneiksi kutsutuissa juoniristeyksissä. Tehty valinta vaikuttaa niin TV-sarjan kuin koko pelinkin tapahtumiin. Sarja olisi voinut keskittyä hieman vähemmän toimintakohtauksiin ja enemmän juonen etenemiseen. Silti joka jakson jälkeen huomaa haluavansa nähdä lisää. Valitettavasti paljoa nähtävää ei ole, sillä 20 minuutin jaksoja on vain neljä. Tämä jää kaivelemaan, sillä TV-sarja on pelin parasta antia.
Juoni kokonaisuudessaan on suurimmaksi osaksi positiivinen kokemus. Hahmot ovat toimivia ja kiinnostavia, jopa Jackin ja hänen apunaan pyörivän Bethin suhteeseen on saatu hienosti syvyyttä, johon vielä heitetään lopussa lisäkierrettä aikamatkailulla. Juoni soljuu eteenpäin tasaisesti ja mukaan saadaan ympättyä myös kiinnostavia sivuhahmoja TV-sarjan voimin. Peliympäristöstä löytyy lukemattomia tekstinpätkiä paperilappusten tai sähköpostien muodossa, jotka syventävät tarinaa entisestään. Näitä tekstejä joutuu lukemaan kyllästymiseen asti, jos haluaa kunnolla seurata juonta. Mukana on onneksi myös huumorin helmiä, joista erikoismaininta täytyy antaa erään Monarch työntekijän kirjoittamalle leffakäsikirjoitukselle aikakonepuukosta.
Ei pelkästään positiivista
Täytyy huomauttaa, että koko aikamatkustussotkussa ei ole hirveästi järkeä. Peli yrittää väkisin saada pelaajan ymmärtämään, että jo tapahtuneita asioita ei voi aikamatkustamalla muuttaa, mutta samalla koko pääpahisfirmaa, Monarchia, ei olisi olemassa, jos Paul ei olisi matkustanut menneisyyteen ja muuttanut asioita. Muutenkin kaikki pelissä tapahtuva tappaminen tuntuu hieman turhalta, kun kaikilla eri osapuolilla on sama päämäärä, vain eri tapoja toteuttaa se. Jää fiilis että asioista olisi hyvin voitu sopia rauhanomaisesti ja säästää satojen rivisotilaiden henki.
Quantum Breakin suurimmat ongelmat ovat pelillisissä asioissa. Räiskintä ei pääse lähellekään Max Payne aikojen sulavuutta. Jackilla on käytössään liuta ajanmanipulointikykyjä, kuten aikakuplien heittelyä, joka jähmettää viholliset, aikakilpeä, jonka sisällä parannella haavoja ja se hyödyllisin eli jähmettyneessä ajassa juoksentelu, jolla voi näppärästi kiertää vihollisten selustaan. Varsinkin pelin ensimmäisen kolmanneksen ajan räiskintä ei sytytä. Räiskintätavaksi on valittu perinteinen kolmannen persoonan kuvakulma suojien takaa ammuskelulla, mikä on ihan pätevä ratkaisu, kun sen päälle laitetaan aikakyvyt. Toteutus on kuitenkin jäänyt kilpailijoista jälkeen. Jack kyyristyy suojan taakse vaihtelevalla onnistumisprosentilla ja usein päädytäänkin vain juoksemaan suojaa päin. Pelin edetessä Jack oppii uusia temppuja ja pystyy myös parantelemaan vanhoja. Tämä mahdollistaa suoraviivaisemman lähestymistavan taisteluihin, jolloin suojien takana kyykkimisen voi jättää vähemmälle. Huomasinkin pitäväni räiskintäosuuksista sitä enemmän mitä pidemmälle peli eteni. Huippuunsa viritetyllä Jackilla on selkeästi hauskempi laittaa solttuja pakettiin.
Pelin lopussakaan Jackin liikuttamisessa on vielä toivomisen varaa. Ohjaus on melko tönkköä, jonka takia seiniä tuleekin halailtua jatkuvasti. Myös kiipeily on toteutettu huonosti: hahmo näyttää suostuvan kiipeämään vain Remedyn ennalta määrittämien korokkeiden päälle. Usein vyötärönkorkuinen este pysäyttää Jacking matkan tylysti. Onneksi kiipeily rajoittuu suurimmaksi osaksi pelin alkupuolelle, ensimmäisen kolmanneksen jälkeen keskitytään lähinnä tutkimaan paikkoja ja ampumaan pahiksia.
Silmäkarkki
Graafisesti Quantum Break kiilaa Xbox Onen kärkikastiin. Vaikka pelissä edetään tiukassa putkessa, on kentät viimeistelty huolella. Lopputulos on ulkoasun puolesta erittäin uskottava. Varsinkin ränsistynyt vanha uimahalli, jonka Jackin veli oli valjastanut laboratoriokseen, on erittäin vaikuttava. Suuressa osassa graafista ilmettä on ajan hajoilu. Kun aika pysähtyy kaikki Jackia ja tiettyjä vihollisia lukuunottamatta jähmettyy. Pelaaja pystyy kuitenkin manipuloimaan ympäristöään, kuten tönimään ilmaan jähmettyneitä esineitä ja tietenkin tyhjentämään lippaita pahiksiin. Jackille pysähtyneessä ajassa kävely tulee luonnostaan, mutta muut joutuvat käyttämään Monarchin kehittelemiä aikavaljaita. Kun valjailla varustetun vihollisen päästää hengiltä ajan ollessa pysähtynyt, jähmettyy pahiksen ruumis niille sijoilleen. Ampumisen päätyttyä taistelukenttä on komea näky.
Grafiikkapuolelta on annettava erikoismaininta hahmoanimaatioille. Näyttelijöiden ollessa mallinnettu todella pikkutarkasti, varsinkin kasvoanimaatiot, Hollywood-starojen kyvyt pääsevät oikeuksiinsa sekä sarjoissa että pelin puolella. Myös äänimaailma esiintyy edukseen. Ajan pysähtyessä äänet tuntuvat kumpuavan kuin tyhjästä, joka luo tilanteeseen sopivaa maailmanlopun tunnelmaa.
Yhteenveto
Vahva juoni ja peligenreä uudistava TV-sarja kannattelevat Quantum Breakiä hetkinä, jolloin räiskintäpuolella homma ei maistu. Kuinka pitkälle se riittää on makuasia. Itselleni se riitti selkeästi positiiviseen tunnetilaan kun lopputekstit välkkyivät ruudulla. Quantum Break ei siitä huolimatta ole räiskintäpelinä Remedyn parhainta, mutta firman kädenjäljen tuntien rima on korkealla. Jack Joycesta tulemme varmasti kuulemaan vielä, sen paljastaa jo puolittaiseen cliffhangeriin tehty lopetus.
| Plussat [+] | Miinukset [-] |
| + Juoni + TV-sarja + Grafiikat + Taistelu pelin loppupuolella | - Taistelu pelin alkupuolella - Hahmon liikkuminen - Juonen aukot |
Arvosana: 8/10
MAINOS
MAINOS
1
1