Kuten joku jo pelonsekaisin tuntein osasi odottaakin, toinen osa Up Northin elämänkerrasta suomeksi on nyt täällä. Ensimmäisen voit lukea tästä. Minä olen kisaisäntänne tämän illan ja toivotan teille mukavia lukuhetkiä. Aloitellaanpa siis siitä, mihin eilen jäätiin. Huomatkaa myös, että useista lihavoiduista tekstinpätkistä aukeaa linkki sarjataulukoihin ja muuhun karmean mukavaan.
Viides kausi käynnistyi neljännen moisen ja kesän 2004 jälkeen. Kivenkoviksi, superkuuluisiksi ja -tasokkaiksi mainitut klaanit olivat suureksi osaksi ehtineet lähteä muihin pirskeisiin. Klaaneja oli siitäkin huolimatta pelaamassa samoin massoin kuin edelliskausina. Viimeinen iso päivitys peliin oli kuitenkin jo nähty, ja katseet alkoivat pienimmissä piireissä pikkuhiljaa siirtyä tuleviin haasteisiin. Vietettiinhän tällöin Up Northin 1-vuotis- ja Battlefieldin 2-vuotissyntymäpäiviä.
Ehkä kesätauon, sen jälkeensä jättämän pelaajien raukeuden ja kuuman elokuun vuoksi jopa ylikiehunut uusnatsismikeskustelu, johtuen eräiden klaanien nimistä, oli saatu jotakuinkin viilenemään. Uusia keskustelunaiheita ei vain hevin löytynyt.
Suomea edustettiin kuuden klaanin voimin: Team Pelit, frostiis ja LB pitivät huolen kahden ylimmän divisioonan sinivalkoisen värin edustuksesta - vieläpä hyvällä menestyksellä. Ehkä kesä sitten oli tiputtanut muiden tasoa Pelittien vääntäytyessä pronssille ihka ensimmäisessä divisioonassa. Lähes mutadivareiksi miellettäviin sarjoihin kuuluivat Frozen Encounter, SA-Int ja kauden jälkeen lopettanut maailman ainoa ja paras ahvenanmaalainen Battlefield 1942 -klaani Ogräs. Toki suomalaisia saattoi löytää myös sekakansallisista joukkueista kuten Thunder. Kaikki heistäkin pärjäsivät - vaihtelevalla menestyksellä tosin. Islantikin sai oman edustusjoukkueensa mukaan: .START.Claypigeons rynnisti ruotsalaisten ylivaltaa pelkäämättä divarissa 4A.
Ellen aivan väärin laskenut, kuudennella kaudella battlefield-pelaajayhteisö oli hiljentymässä myös pelaajamääränsä osalta. Tilanteen voi käydä laskemassa täällä. Suomeakaan eivät enää edustaneet muut kuin Pelitit, frostiis, tällä kaudella mukaan tullut Easy Company ja SA-Int. Menestystä Suomeen rahdattiin niinkin maireasti, että voisi sanoa tiimien ottaneen pääasiallisesti turpaansa. Ainoa voittaja, frostiis, ottikin muista nuivaantuneena - tai ehkä vain leikkiin kyllästyneenä - asiakseen jatkaa pelejään vähän harvempaan tahtiin ja muissa maisemissa.
Pelit jatkuivat kaikesta huolimatta entiseen malliin, kauden keskellä tapahtuviin dropoutteihin alkoi vain kiinnittää huomiota. Tasaisen varmoja vihollistensa murskaajia olivat muropojiksi tituleerattu frostiis, Wild Vikings ja kapsipappakerho GOA GUBBAR - kaikki kolme voittivat joka ottelunsa. Murskaamisen kohteiksi taasen joutuivat 47th Royal Marines, vaikkakin kovin pahanaamaisessa seurassa. Toisaalta ei-niin-kovassa seurassa vastaavan kohtalon koki esimerkiksi ParaShoot, joka sekin jäi pisteittä kuin nallit kalliolle.
Seitsemäs turnee käytiin osittain tämän vuoden puolella. Enää ei ollakaan siis niin kaukaisessa historiassa. Sama muoti ja tahti tosin tiettävästi jatkui: klaanit alkoivat vähitellen karttaa Up Northin ja Battlefieldin maailmaa. Tällä kertaa - tosin lähinnä kahdeksannen kauden alusta - suuri syypää pelaajien ahmimiseen oli World of Wait... niin, Warcraft. Saman puuron jauhamiseen kyllästymisellähän ei tietenkään vieläkään ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Suomalaisittain kartettiin osin menestystä. Toisaalta Pelitit eivät koskaan ole voittaneet ainoatakaan divisioonaa Up Northissa, joten heiltä ei voi menestystä vaatiakaan. SA-Int ja Easy Company ottivat siis keskikaartissa divarivoitot. Keskustelua herätti lähinnä EC:n voittoon sittemmin vaikuttamaton ruotsalaistiimin protesti, joka meni läpi ja vei pisteet heille. Tämän mainitsemalla pyrin lähinnä kääntämään veistä haavassa ja ripottelemaan suolaa päälle - onneksi tulos ei kuitenkaan vaikuttanut lopulliseen järjestykseen.
Kun kasikausi alkoi, Truppo kohtasi joka kerralla eteensä tulevan ongelman: kisaan ilmoittautui mukaan joukkueita, jotka olivat jo edelliskaudella pelissä mukana. Sitä heidän ei olisi tarvinut tehdä. Moni onkin ihmetellyt, miksi niin vain aina kävi. Pulma ratkaistiin seuraavaksi kaudeksi uudistamalla systeemiä: mukaan täytyi *gasp* ilmoittautua. Suomesta mukaan löytyi yksi uusi tiimi: BS. He hoitivatkin ainoana suomalaisena divisioonastaan voiton. Muut kolme pelasivat keskinkertaisesti.
Klaaneista usea jätti taas kauden kuluessa ja päättyessä taistelukentät myöhemmäksi. Esimerkiksi neljä seitsemästä kärkitiimistä lopetteli tavalla tai toisella, syystä tai kolmannesta. Lopussa pelaamassa oli päässä laskettuna 35 BF-rakastavaisen rypästä.
Viimeinen, myös yhdeksäntenä tunnettu kausi jaksoi kiehtoa 25 klaania. Niistä kolmessa oli pääasiassa suomalaista poppoota: Team Pelit, henkiinherätyksen kokenut Brothers in Arms ja kovin tuntemattomaksi - ainakin kirjoittajalle - jäänyt BS. Menestyksen puolelta oli yllättäen hiljaista, mutta varsinkin Pelitin Ventriloa tarkasti kuuntelemalla pystyi kuulemaan useasti toistuvan huudon "tun apinat, väärä suunta!"
Tähän mennessä jokainen Tanskasta kotoisin ollut tiimi oli karannut teille tiettymättömille. Islannistakaan ei sen puoliin ollut kuin Vikings edustamassa maansa kunniaa. Ruotsin karmaisevan laaja edustus koko turnaussivuston historian ajan tuli esille toisessa divisioonassa, johon ei mahtunut yksikään muunmaalainen. Norjastakin oli toki mukana seitsemisen organisaatiota. Hurjimmaksi voittajaksi - toisin sanoen ykkösdivarin kärkinimeksi - nousi pienen tovin, eli Up Northin sivujen olemassaolon ajan UN:a tahkonnut Swedish Foreign Legion.
Se oli sitten vissiin siinä, lyhyessä ytimekkäisyydessään. Up Northin 1942-kausi lienee suurimmaksi osaksi takanapäin, mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: kunhan Battlefield 2 ilmestyy, saadaan uudet turnajaiset pystyyn. Jäämme malttamattomana odottamaan, mitä kortteja Pohjolan porukoilla onkaan hihassaan.
-Kole & UN
Viides kausi käynnistyi neljännen moisen ja kesän 2004 jälkeen. Kivenkoviksi, superkuuluisiksi ja -tasokkaiksi mainitut klaanit olivat suureksi osaksi ehtineet lähteä muihin pirskeisiin. Klaaneja oli siitäkin huolimatta pelaamassa samoin massoin kuin edelliskausina. Viimeinen iso päivitys peliin oli kuitenkin jo nähty, ja katseet alkoivat pienimmissä piireissä pikkuhiljaa siirtyä tuleviin haasteisiin. Vietettiinhän tällöin Up Northin 1-vuotis- ja Battlefieldin 2-vuotissyntymäpäiviä.
Ehkä kesätauon, sen jälkeensä jättämän pelaajien raukeuden ja kuuman elokuun vuoksi jopa ylikiehunut uusnatsismikeskustelu, johtuen eräiden klaanien nimistä, oli saatu jotakuinkin viilenemään. Uusia keskustelunaiheita ei vain hevin löytynyt.
Suomea edustettiin kuuden klaanin voimin: Team Pelit, frostiis ja LB pitivät huolen kahden ylimmän divisioonan sinivalkoisen värin edustuksesta - vieläpä hyvällä menestyksellä. Ehkä kesä sitten oli tiputtanut muiden tasoa Pelittien vääntäytyessä pronssille ihka ensimmäisessä divisioonassa. Lähes mutadivareiksi miellettäviin sarjoihin kuuluivat Frozen Encounter, SA-Int ja kauden jälkeen lopettanut maailman ainoa ja paras ahvenanmaalainen Battlefield 1942 -klaani Ogräs. Toki suomalaisia saattoi löytää myös sekakansallisista joukkueista kuten Thunder. Kaikki heistäkin pärjäsivät - vaihtelevalla menestyksellä tosin. Islantikin sai oman edustusjoukkueensa mukaan: .START.Claypigeons rynnisti ruotsalaisten ylivaltaa pelkäämättä divarissa 4A.
Ellen aivan väärin laskenut, kuudennella kaudella battlefield-pelaajayhteisö oli hiljentymässä myös pelaajamääränsä osalta. Tilanteen voi käydä laskemassa täällä. Suomeakaan eivät enää edustaneet muut kuin Pelitit, frostiis, tällä kaudella mukaan tullut Easy Company ja SA-Int. Menestystä Suomeen rahdattiin niinkin maireasti, että voisi sanoa tiimien ottaneen pääasiallisesti turpaansa. Ainoa voittaja, frostiis, ottikin muista nuivaantuneena - tai ehkä vain leikkiin kyllästyneenä - asiakseen jatkaa pelejään vähän harvempaan tahtiin ja muissa maisemissa.
Pelit jatkuivat kaikesta huolimatta entiseen malliin, kauden keskellä tapahtuviin dropoutteihin alkoi vain kiinnittää huomiota. Tasaisen varmoja vihollistensa murskaajia olivat muropojiksi tituleerattu frostiis, Wild Vikings ja kapsipappakerho GOA GUBBAR - kaikki kolme voittivat joka ottelunsa. Murskaamisen kohteiksi taasen joutuivat 47th Royal Marines, vaikkakin kovin pahanaamaisessa seurassa. Toisaalta ei-niin-kovassa seurassa vastaavan kohtalon koki esimerkiksi ParaShoot, joka sekin jäi pisteittä kuin nallit kalliolle.
Seitsemäs turnee käytiin osittain tämän vuoden puolella. Enää ei ollakaan siis niin kaukaisessa historiassa. Sama muoti ja tahti tosin tiettävästi jatkui: klaanit alkoivat vähitellen karttaa Up Northin ja Battlefieldin maailmaa. Tällä kertaa - tosin lähinnä kahdeksannen kauden alusta - suuri syypää pelaajien ahmimiseen oli World of Wait... niin, Warcraft. Saman puuron jauhamiseen kyllästymisellähän ei tietenkään vieläkään ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Suomalaisittain kartettiin osin menestystä. Toisaalta Pelitit eivät koskaan ole voittaneet ainoatakaan divisioonaa Up Northissa, joten heiltä ei voi menestystä vaatiakaan. SA-Int ja Easy Company ottivat siis keskikaartissa divarivoitot. Keskustelua herätti lähinnä EC:n voittoon sittemmin vaikuttamaton ruotsalaistiimin protesti, joka meni läpi ja vei pisteet heille. Tämän mainitsemalla pyrin lähinnä kääntämään veistä haavassa ja ripottelemaan suolaa päälle - onneksi tulos ei kuitenkaan vaikuttanut lopulliseen järjestykseen.
Kun kasikausi alkoi, Truppo kohtasi joka kerralla eteensä tulevan ongelman: kisaan ilmoittautui mukaan joukkueita, jotka olivat jo edelliskaudella pelissä mukana. Sitä heidän ei olisi tarvinut tehdä. Moni onkin ihmetellyt, miksi niin vain aina kävi. Pulma ratkaistiin seuraavaksi kaudeksi uudistamalla systeemiä: mukaan täytyi *gasp* ilmoittautua. Suomesta mukaan löytyi yksi uusi tiimi: BS. He hoitivatkin ainoana suomalaisena divisioonastaan voiton. Muut kolme pelasivat keskinkertaisesti.
Klaaneista usea jätti taas kauden kuluessa ja päättyessä taistelukentät myöhemmäksi. Esimerkiksi neljä seitsemästä kärkitiimistä lopetteli tavalla tai toisella, syystä tai kolmannesta. Lopussa pelaamassa oli päässä laskettuna 35 BF-rakastavaisen rypästä.
Viimeinen, myös yhdeksäntenä tunnettu kausi jaksoi kiehtoa 25 klaania. Niistä kolmessa oli pääasiassa suomalaista poppoota: Team Pelit, henkiinherätyksen kokenut Brothers in Arms ja kovin tuntemattomaksi - ainakin kirjoittajalle - jäänyt BS. Menestyksen puolelta oli yllättäen hiljaista, mutta varsinkin Pelitin Ventriloa tarkasti kuuntelemalla pystyi kuulemaan useasti toistuvan huudon "tun apinat, väärä suunta!"
Tähän mennessä jokainen Tanskasta kotoisin ollut tiimi oli karannut teille tiettymättömille. Islannistakaan ei sen puoliin ollut kuin Vikings edustamassa maansa kunniaa. Ruotsin karmaisevan laaja edustus koko turnaussivuston historian ajan tuli esille toisessa divisioonassa, johon ei mahtunut yksikään muunmaalainen. Norjastakin oli toki mukana seitsemisen organisaatiota. Hurjimmaksi voittajaksi - toisin sanoen ykkösdivarin kärkinimeksi - nousi pienen tovin, eli Up Northin sivujen olemassaolon ajan UN:a tahkonnut Swedish Foreign Legion.
Se oli sitten vissiin siinä, lyhyessä ytimekkäisyydessään. Up Northin 1942-kausi lienee suurimmaksi osaksi takanapäin, mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: kunhan Battlefield 2 ilmestyy, saadaan uudet turnajaiset pystyyn. Jäämme malttamattomana odottamaan, mitä kortteja Pohjolan porukoilla onkaan hihassaan.
-Kole & UN
MAINOS
MAINOS
1
Team: -Pelit-
19.06.2005 01:07
#1
19.06.2005 02:35
#2
Team: [LB]
19.06.2005 10:19
#3
Team: [LB]
19.06.2005 11:16
#4
19.06.2005 12:00
#5
Team: [LB]
19.06.2005 19:17
#6
Team: Z-Partio
20.06.2005 11:50
#7
Keep up the good work ! <3
1