Kun puhutaan Battlefieldistä, ei ole oikein sellaisia tarinoita, joilla olisi oikeasti väliä. Tai on.
Jokainen meistä, joka peliä pelaa, on saanut joko negatiivisia tai positiivisia mielikuvia omista peleistään. Se koskettaa oikeastaan aivan kaikkea mitä teet, jokaisesta tekemästäsi asiasta jää muistijälki. Tarinoita ei yleensä rinnasteta muistijälkiin, koska ne ovat tarinoita. Mutta lähes kaikki tarinat perustuvat juuri muistijälkiin. Sinänsä omituinen paradoksi.
On kuitenkin yksi tarina, joka koskettaa jokaista suomalaista Battlefieldin pelaajaa. Edes hieman, viilettää ohitse ja hipaisee ainakin olkapäästä, kahisuttaa hieman vaatteita.
Se on Egoston tarina. Se on tarina lupauksista, toiveista, petturuudesta ja epätoivosta. Tarina sorretuista, noususta, loistosta ja tuhosta. Kuten kaikki hyvät tarut. Tämän tarun on jokainen suomalainen, joka on edes joskus seurannut mitä pelikentillä tapahtuu, jo kuullut. Zh1ntosta, lupauksista, johtajuudesta, epäonnistumisista, epäluulosta ja loistavista comebackeista, kuin huippukoripallossa. Kukaan ei jäänyt viivan toiselle puolelle.
Se tarun viimeinen lause ei päättynyt Mordoriin, jossa Thndidur joutui Egostonsa kanssa miettimään ollakko vai eikö olla, kun Sorbusten Spurdos, josta BNL:n ensimmäisellä kaudella taisteltiin, oli uhattuna tulla viskatuksi tulivuoren kraateriin. Nyt kun Tussumirkin oli kuollut.
Kaikkien yllätykseksi se ei päättynyt siihenkään, kun Froumous monta kuukautta myöhemmin totesi, että tämä saattue on ihan perseestä ja lähti melomaan joen toiselle puolelle, mukanaan pieni ja pullea tankkikuski Sam. Menivät kai tekemään aikuisviihdettä. Ja loput kääpiöistä vain pöllittiin.
Eikä se myöskään päättynyt Kharq Islandin valloittamattomaan linnakkeeseen, jolloin serverikoneesta vedettiin johdot irti ja Suomen virallinen sormussaattue joutui nöyrtymään ylivertaisen viekkauden edessä, ottamaan hopeamitalit tassuihin ja mikä tärkeintä, etsimään syyllisiä.
Hopea on häpeä, jota joutuu kantamaan koko BF-pelaamisen ajan, loppuun asti. Ei siitä ohitse pääse.
Tarinan piti päättyä, mutta toisin kävi. Saattueen kolme sankaria juoksikin länteen, kahden kääpiön perään. Yötä ja päivää he juoksivat, ohitse Gräsanlaakson nummien ja suurten ruohokenttien, vieraassa maassa ja vierailla kielillä.
Samaan aikaan pitkään kusessa olleet Rohanin aasit, enkä nyt puhu ratsuista, totesivat, että nyt sorto alkaa riittää. Göötanmaan keskimaassa nousi uusi mahti, vastaamaan Keski-Euroopan mustaan massaan. Vanhat viholliset oli korvattu uusilla. Kameran salamalle yliherkät ikuisuusneitsyet örkit oli korvattu pelottavilla UNIVERSE-hailla, jotka kestävät jopa päivänvaloa ja joiden hitboksit ovat kapeat ja nahka paksua. Ne veivät pohjoisen kansoja naruista pitkin peltoja, polttivat omantunnon hökkelit ja olivat muutenkin perseestä. Jopa mudasta revityiksi ihmishirviöiksi.
Rohanin höperö kunkku, tappioista kangistunut Eyeballers sai odottamattomia vieraita ja vapautui kahleistaan. Epäluuloiset petturit ja ilmapiirin myrkyttäjät potkittiin helvettiin kuin saunaboysin jeppan konsanaan. Lännen ruohomaat lähtivät taistoon. Maisteltuaan voittoisaa miekkaansa, Eyeballers oli jälleen vahvin, notkein, nopein muttei komein. Se riitti, johonkin asti. Mutta mahti nousi myös Mordorissa, Berliinin mustan muurin itäpuolella. Epäluuloiset pilvet levisivät keskifieldin yläpuolelle. Yksin taisteleva Rohanin kone alkoi yskiä, eikä Gondorin suomalaisista ole pitkään aikaan enää ollut oikein mihinkään.
Kunnes Kuninkaat palasivat. Pieni urkupilli piipitti, kun nummien ylitse saapuikin uusi pohjolan saattue. Henkkagorn, seuranaan Nurrelas ja Gimkkeli, vetämässä kahta hobittia: Paceyaa ja Ma5uadocia, seuranaan vanhoja tammitynnyreitäkin muinaisempi Wandalf, joka uudelle saattueelle on opettanut Keskifieldin temput ja kikat. Wandalf, joka ristiinnaulittiin, kuoli ja astui Xapsoihin, kolmantena päivänä nousi kuolleista. Suomalaiset olivat palanneet.
Tuhottuaan tusinan keskieurooppalaisia toisella kädellä ja toisen tusinan eteläeurooppalaisia toisella jalalla, oli Gondor saanut uuden kuninkaan. Tai sama vanha äijä se on, itsetuntonsa kunnostaneena. Pohjolan miekka oli taottu ehjäksi.
Keskimaan Keskifield oli vallattava takaisin. Niin Mordorilta, Rohanin aaseilta, etelän karvakäsiltä ja muilta epämiellyttäviltä tyypeiltä.
Miten tarina päättyy? Uskoaksemme se voi päättyä todella ikävästi ja todella nopeasti Pain Street Nation Gamingin järjestämässä EuroCupissa, pelimuotonaan 6v6 infantry only. Ja ehkäpä tällä kertaa, tämän jälkeen, Sorbusten Spurdos, Battlefield 3, kipataan oikeasti sinne loimuavaan kraateriin. Mutta mikä on sitten oikeasti varmaa?
Häviäminen on kai meillä veressä, mutta kaikki kuitenkin tietävät kuinka paskoja häviäjiä me oikein olemme. Ei vain sovi tyyliin.
Jokainen meistä, joka peliä pelaa, on saanut joko negatiivisia tai positiivisia mielikuvia omista peleistään. Se koskettaa oikeastaan aivan kaikkea mitä teet, jokaisesta tekemästäsi asiasta jää muistijälki. Tarinoita ei yleensä rinnasteta muistijälkiin, koska ne ovat tarinoita. Mutta lähes kaikki tarinat perustuvat juuri muistijälkiin. Sinänsä omituinen paradoksi.
On kuitenkin yksi tarina, joka koskettaa jokaista suomalaista Battlefieldin pelaajaa. Edes hieman, viilettää ohitse ja hipaisee ainakin olkapäästä, kahisuttaa hieman vaatteita.
Se on Egoston tarina. Se on tarina lupauksista, toiveista, petturuudesta ja epätoivosta. Tarina sorretuista, noususta, loistosta ja tuhosta. Kuten kaikki hyvät tarut. Tämän tarun on jokainen suomalainen, joka on edes joskus seurannut mitä pelikentillä tapahtuu, jo kuullut. Zh1ntosta, lupauksista, johtajuudesta, epäonnistumisista, epäluulosta ja loistavista comebackeista, kuin huippukoripallossa. Kukaan ei jäänyt viivan toiselle puolelle.
Se tarun viimeinen lause ei päättynyt Mordoriin, jossa Thndidur joutui Egostonsa kanssa miettimään ollakko vai eikö olla, kun Sorbusten Spurdos, josta BNL:n ensimmäisellä kaudella taisteltiin, oli uhattuna tulla viskatuksi tulivuoren kraateriin. Nyt kun Tussumirkin oli kuollut.
Kaikkien yllätykseksi se ei päättynyt siihenkään, kun Froumous monta kuukautta myöhemmin totesi, että tämä saattue on ihan perseestä ja lähti melomaan joen toiselle puolelle, mukanaan pieni ja pullea tankkikuski Sam. Menivät kai tekemään aikuisviihdettä. Ja loput kääpiöistä vain pöllittiin.
Eikä se myöskään päättynyt Kharq Islandin valloittamattomaan linnakkeeseen, jolloin serverikoneesta vedettiin johdot irti ja Suomen virallinen sormussaattue joutui nöyrtymään ylivertaisen viekkauden edessä, ottamaan hopeamitalit tassuihin ja mikä tärkeintä, etsimään syyllisiä.
Hopea on häpeä, jota joutuu kantamaan koko BF-pelaamisen ajan, loppuun asti. Ei siitä ohitse pääse.
Tarinan piti päättyä, mutta toisin kävi. Saattueen kolme sankaria juoksikin länteen, kahden kääpiön perään. Yötä ja päivää he juoksivat, ohitse Gräsanlaakson nummien ja suurten ruohokenttien, vieraassa maassa ja vierailla kielillä.
Samaan aikaan pitkään kusessa olleet Rohanin aasit, enkä nyt puhu ratsuista, totesivat, että nyt sorto alkaa riittää. Göötanmaan keskimaassa nousi uusi mahti, vastaamaan Keski-Euroopan mustaan massaan. Vanhat viholliset oli korvattu uusilla. Kameran salamalle yliherkät ikuisuusneitsyet örkit oli korvattu pelottavilla UNIVERSE-hailla, jotka kestävät jopa päivänvaloa ja joiden hitboksit ovat kapeat ja nahka paksua. Ne veivät pohjoisen kansoja naruista pitkin peltoja, polttivat omantunnon hökkelit ja olivat muutenkin perseestä. Jopa mudasta revityiksi ihmishirviöiksi.
Rohanin höperö kunkku, tappioista kangistunut Eyeballers sai odottamattomia vieraita ja vapautui kahleistaan. Epäluuloiset petturit ja ilmapiirin myrkyttäjät potkittiin helvettiin kuin saunaboysin jeppan konsanaan. Lännen ruohomaat lähtivät taistoon. Maisteltuaan voittoisaa miekkaansa, Eyeballers oli jälleen vahvin, notkein, nopein muttei komein. Se riitti, johonkin asti. Mutta mahti nousi myös Mordorissa, Berliinin mustan muurin itäpuolella. Epäluuloiset pilvet levisivät keskifieldin yläpuolelle. Yksin taisteleva Rohanin kone alkoi yskiä, eikä Gondorin suomalaisista ole pitkään aikaan enää ollut oikein mihinkään.
Kunnes Kuninkaat palasivat. Pieni urkupilli piipitti, kun nummien ylitse saapuikin uusi pohjolan saattue. Henkkagorn, seuranaan Nurrelas ja Gimkkeli, vetämässä kahta hobittia: Paceyaa ja Ma5uadocia, seuranaan vanhoja tammitynnyreitäkin muinaisempi Wandalf, joka uudelle saattueelle on opettanut Keskifieldin temput ja kikat. Wandalf, joka ristiinnaulittiin, kuoli ja astui Xapsoihin, kolmantena päivänä nousi kuolleista. Suomalaiset olivat palanneet.
Tuhottuaan tusinan keskieurooppalaisia toisella kädellä ja toisen tusinan eteläeurooppalaisia toisella jalalla, oli Gondor saanut uuden kuninkaan. Tai sama vanha äijä se on, itsetuntonsa kunnostaneena. Pohjolan miekka oli taottu ehjäksi.
Keskimaan Keskifield oli vallattava takaisin. Niin Mordorilta, Rohanin aaseilta, etelän karvakäsiltä ja muilta epämiellyttäviltä tyypeiltä.
Miten tarina päättyy? Uskoaksemme se voi päättyä todella ikävästi ja todella nopeasti Pain Street Nation Gamingin järjestämässä EuroCupissa, pelimuotonaan 6v6 infantry only. Ja ehkäpä tällä kertaa, tämän jälkeen, Sorbusten Spurdos, Battlefield 3, kipataan oikeasti sinne loimuavaan kraateriin. Mutta mikä on sitten oikeasti varmaa?
Häviäminen on kai meillä veressä, mutta kaikki kuitenkin tietävät kuinka paskoja häviäjiä me oikein olemme. Ei vain sovi tyyliin.
MAINOS
MAINOS
1
Team: Tohvelit
12.08.2012 15:30
#1
12.08.2012 15:43
#2
"I'm not the hero what Gotham needs, I'm the hero what Gotham deserves."
12.08.2012 15:44
#3
12.08.2012 16:25
#4
12.08.2012 16:52
#5
Anteeksi, mutta mitä hemmettiä juuri luin?
Luit Wallbergin kirjoittaman humoristi sävytteisen kirjoituksen jossa käsiteltiin hänen omaa bf3-kilpapelaus historiaa upottamalla se "hauskasti" Taru Sormusten Herrasta- trilogian tapahtumiin.
12.08.2012 16:52
#6
12.08.2012 17:00
#7
12.08.2012 17:02
#8
Anteeksi, mutta mitä hemmettiä juuri luin?
Luit Wallbergin kirjoittaman humoristi sävytteisen kirjoituksen jossa käsiteltiin hänen omaa bf3-kilpapelaus historiaa upottamalla se "hauskasti" Taru Sormusten Herrasta- trilogian tapahtumiin.
Muuten juu, mutta se käsittelee kaikkien suomalaisten koskaan mitään saavuttamia voittoja. Mitä valitettavasti on vain yhden vyön alla.
12.08.2012 17:07
#9
Anteeksi, mutta mitä hemmettiä juuri luin?
Luit Wallbergin kirjoittaman humoristi sävytteisen kirjoituksen jossa käsiteltiin hänen omaa bf3-kilpapelaus historiaa upottamalla se "hauskasti" Taru Sormusten Herrasta- trilogian tapahtumiin.
Muuten juu, mutta se käsittelee kaikkien suomalaisten koskaan mitään saavuttamia voittoja. Mitä valitettavasti on vain yhden vyön alla.
Eli ihan sama siis kummin päin sen sanoo :D
Team: «AI»
12.08.2012 20:54
#10
Jos ei nämä sankarit pelasta saattuetta niin ei sitten mikään.
12.08.2012 22:01
#11
12.08.2012 22:03
#12
12.08.2012 22:39
#13
juuh elikkäs täs on maailman paskin artikkeli
juu meil ei samat :D
13.08.2012 13:47
#14
Olisikohan tämän oikea paikka jossain omassa pikku blogissa mitä kukaan ei vahingossakaan lue.
13.08.2012 14:05
#15
Tällaista sontaa tänne kirjoitellaan? Tässä lienee kohdeyleisönä nuo mitkälie lautojen ja riemurasioitten teinit. Onneksi sivustolle asetettu suodatus on tämän omista uutisistani poistanut, mutta RSS Feed päästi tämänkin läpi.
Olisikohan tämän oikea paikka jossain omassa pikku blogissa mitä kukaan ei vahingossakaan lue.
Joillekin ei ole huumorintajua annettu. :( On se surullista sinänsä.
Team: «AI»
13.08.2012 16:48
#16
Tällaista sontaa tänne kirjoitellaan? Tässä lienee kohdeyleisönä nuo mitkälie lautojen ja riemurasioitten teinit. Onneksi sivustolle asetettu suodatus on tämän omista uutisistani poistanut, mutta RSS Feed päästi tämänkin läpi.
Olisikohan tämän oikea paikka jossain omassa pikku blogissa mitä kukaan ei vahingossakaan lue.
Joillekin ei ole huumorintajua annettu. :( On se surullista sinänsä.
Tai ehkä syy on siinä ettei bf3 esportsia pelaa/seuraa kuin kourallinen suomalaisia, joten koko artikkeli menee suurimmalta osalta täysin ohi. Todella harmi.
13.08.2012 17:57
#17
Tällaista sontaa tänne kirjoitellaan? Tässä lienee kohdeyleisönä nuo mitkälie lautojen ja riemurasioitten teinit. Onneksi sivustolle asetettu suodatus on tämän omista uutisistani poistanut, mutta RSS Feed päästi tämänkin läpi.
Olisikohan tämän oikea paikka jossain omassa pikku blogissa mitä kukaan ei vahingossakaan lue.
Joillekin ei ole huumorintajua annettu. :( On se surullista sinänsä.
Tai ehkä syy on siinä ettei bf3 esportsia pelaa/seuraa kuin kourallinen suomalaisia, joten koko artikkeli menee suurimmalta osalta täysin ohi. Todella harmi.
En edes tiennyt, että Bf3:lla olisi edes kummoista esports skeneä.
Team: «AI»
13.08.2012 18:30
#18
En edes tiennyt, että Bf3:lla olisi edes kummoista esports skeneä.
No niinpä.
1