
Kaikki on suurempaa ja parempaa verrattuna Battlefield 3:een. Kehitystyö on alkanut jo Frostbite-pelimoottorista, jonka versionumeron inkrementoinnin myötä graafisesta puolesta saadaan jälleen enemmän irti. Frostbite 3 tekee pelistä dynaamisemman, kun ympäristö reagoi tapahtumiin ja vallitseviin voimiin. Tuulenpuuska liikuttaa ikkunan verhoja ja heiluttaa paidan reunaa. Ilmassa leijuvat hiukkaset toimivat samoin; sortuvasta rakennuksesta pölyä irtoaa reippaanpuoleisesti, tilanteen rauhoituttua puolestaan tuuli kuljettaa niitä pois.

Yksinpelipätkät koostuivat useita eri kohtauksista. Vakuuttavimman näköinen oli alue, jossa keskelle tyhjää hiekkakenttää oltiin rakentamassa kahta pilvenpiirtäjää. Niiden rakennustyömaa näyttelee tarinassa suurta roolia, kun pelaajan pitää kiivetä toisen rakennuksen katolle päästäkseen helikopterin kyytiin. Paha vain, että suunnitelmaa mutkistaa vastakkaisen osapuolen taisteluhelikopteri. Ja ehkä vähän myös se, että koko rakennus sortuu ennen kuin kopterin kyytiin päästään.
Fishing in Baku
Mutta aloitetaanpa alusta. Lehdistölle näytettiin 17 minuuttia aitoa pelikuvaa eli lavalla oli todistettavasti pelaaja ohjain kädessä. Tarina alkaa klaustrofobisesti ylösalaisin vedessä olevasta autosta, jossa jumissa on koko neljän sotilaan ryhmä. Melkein samantien kuva hyppää jonkin verran ajassa taaksepäin kohtaan, jossa kolutaan aution koulun käytäviä. Pian ollaan antamassa tulitukea luokkahuoneen ikkunasta ja seuraavaksi harventamassa vastustajan iskujoukkoa metsän siimeksessä. Monin paikoin tarinasta huokuu Medal of Honorista omaksuttuja piirteitä, mutta hyvin tutussa Battlefield-hengessä.
Vaikuttavimmat hetket koetaan juuri pilvenpiirtäjien luona. Hissillä kattoa kohti mentäessä yllättää hyökkäyshelikopteri ja jättää matkan puoliväliin. Tiukan suojasta toiseen loikkimisen ja ohjusten väistelyn jälkeen ollaan niin lähellä päämäärää, että tietysti kaikki menee pieleen. Omien kopteri ottaa osuman, lähtee syöksymään ilkeässä kulmassa kohti pelaajaa lapojen viistäen betonista kattoa. Lähes samalla hetkellä pettää jokin kantavista pilareista, minkä seurauksena koko rakennus muuttuu kerros kerrokselta romuksi. Koko ryhmä selviää ehjänä maahan asti, mutta yhden sotilaan jalan on liiskannut valtava betonilohkare. Pelaajalla on edessään vaikea, mutta väistämätön ratkaisu - hätäamputaatio.

Pakomatkaan ryhdytään paikalle apuun tulleella siviiliautolla. Taisteluhelikopteri on yhä maisemissa ja jahtaa joukkiota koko matkan, kunnes saa kranaatinheittimestä nappiosuman ja muuttuu liekkipalloksi. Samassa rytäkässä auto ajautuu tieltä suoraan mereen ja tilanteeseen, jossa alussa oltiin.
Dynaaminen maailma
Kaikki reagoi kaikkeen. Yksi Frostbite 3:n lähtökohdista on ollut tehdä pelistä dynaaminen ja luonteva. Iskulauseena käytetty "dramatic, human and believable experience" kuvastaa hyvin nähtyä. Ongelmat tuntuvat aidoilta, ja kun edessä on amputaation kaltainen hetki, toivoo löydettävissä olevan vielä jonkin muun ratkaisun. Yksinpelitarinaan on panostettu enemmän kuin aiemmin. Moninpelistä on tuotu pelisarjalle ominaiset "only in Battlefield" -hetket ja tiimipelaamista on kehitetty helpommaksi. Pelaaja saattaa käskyttää muita ryhmän jäseniä puolustamaan tai hyökkäämään ja tukalassa tilanteessa kutsumaan ilmavoimat apuun.
Aidompi kokemus
Selvänä uudistuksena pelihetkestä pisti silmään aseesta löytyneet kaksi tähtäintä. Optisen tähtäimen rinnalla käytettävissä oli rautatähtäin, mikä laajentaa aseen käyttöolosuhteita selvästi. Toinen huomattava ero BF3:een on tunnelma ja aitous. Tappaminen ja amputaation kaltaiset hetket näytetään suoremmin. Maahan jää paksu verinen vana, kun tajutonta jalkansa menettänyttä sotilasta raahataan autoon. Pelaaja ei silti katso elokuvaa, vaan pitää narut hallussaan läpi jokaisen kohtauksen. Päätökset vaikuttavat pelikokemukseen, sillä sotilaiden reaktiot riippuvat pelaajan tekemisistä, eikä taisteluiden voittamiseen ole vain yhtä oikeaa ratkaisua.

Luonnollisesti graafinen ulkoasu on jälleen aivan toista luokkaa kuin mihin BF3:ssa pääsi tottumaan. Jokainen yksityiskohta on hiottu hengästyttävän pitkälle, ja kuten jo mainittua, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Maailma herää henkiin aivan eri tavalla kuin mitä tähän asti on nähty.
Sen perusteella mitä lehdistötapahtumassa nähtiin, on Battlefield 4:stä syytä odottaa vähintään BF3:n kaltaista hittiä.
MAINOS
MAINOS
1
1